30/12

... pakkohan toisesta on napsia kuvia kun se on nii-in söpönen nukkuessaan :)

Pyhien jälkeen

Tuli ajateltua pidempi tauko, mutta toisaalta kuviot ovat olleet hyvin samanlaiset, kuin edellisen postauksen kuvat antavat ilmi - bastan osalta siis. Itse suoritin reippaan 50 tunnin työviikon enkä tainnut osata rentoutua vielä joulunakaan. Basta sen sijaan nautti joulustaan isäntänsä kanssa, antoi hyvää palautetta ruokatarjoilusta (kuulemma erinomaiset) ja reklamaatiot sääoloista (infernaaliset). Keski-Suomi näytti ilmeisesti parastaan pahintaan ja pieni amstaffinpoikanen ei nähnyt tarpeelliseksi kuluttaa tassunpohjiaan tulipalopakkasilla.

Nyt olemme taas kutakuinkin takaisin arjessa, Bastalla on taistelu Basta vastaan Kongissa lymyilevä kinkunpalanen. Yllättävän pitkään se sitä sieltä joutuu tonkimaan :) hyvää ajankulua.

Olisin ottanut pari tuoretta kuvaa, mutta Bastalla on kuulemma joulukiloja ja nyt olisi tärkeää pitää kamerat loitolla ja lenkkikilometrit pitkinä. Palaamme asiaan lähiaikoina.

pst. tässä vaiheessa pitäisi jo alkaa kastraatiokapselin vaikutukset näkyä. Melko pöhköltä vaikuttaa edelleen, mutta tarkkaillaan, tarkkaillaan...

Otetaan rennosti

Yksi kysymys

Tyypillistä ja pikkuhiljaa tosi ärsyttävää. Olen koiran kanssa metsässä, eli koira luonnollisesti vapaana. Pälyilen kuin pöllö joka ilmansuuntaan mahdollisten vastaantulijoiden varalta. Ja sitten kun - Ahaa! - äkkään sellaisia, otan Been lähietäisyydelle tai kiinni ja tilanteessa jossa vastaantulijoiden koiravahvistuksesta ei ole selvää merkkiä, huudan kovaa ja selkeästi Onko teillä koiria vapaana?

Ja ei vittu vastata. Tuulipuku ja kalvakka ilme paljastaa, että samaa kieltä me puhumme, mutta siellä sitä vaan vastapuoli tuijottaa voimattomana ja kyvyttömänä avaamaan etuluukkuaan. Väkisinkin tulee typerä olo, kun välimatkaa on 20 metriä (no en minä tiedä paljonko, heitin lonkalta) ja koiratilanne on hieman epäselvä, eli sitä olisi hyvä kysellä ettei tule yllätyksiä. Miksi ei voi vastata? Loukkaanko kyseisen ihmisen henkilökohtaista elämää jollain asteella?

Parhaimmillaan tämä ihminen (oli niitä koiria tai ei) jumahtaa totaalisesti paikoilleen, eikä enää liiku mihinkään. Ehkä se on sellainen eläimellinen "jähmetyn kuoliaaksi jotta minut ignoorataan" selviytymiskeino, sillä eihän metsässä kulkija tohdi käyttää ääntään edes yhden sanan muodostamiseen.

Joku toinen ihminen olisi kohauttanut olkiaan ja jatkanut matkaa, mutta minua näyttää nyppivän melko mitättömät asiat, kun sain tästä vieläpä tekstiä aikaan. Olen pahoillani :) 

Ulkoilua

Asunnon todellinen johtaja

17 kuukautta

Tänään tuli Bastalle 17 kuukautta täyteen.
Tänään tuli minulle mitta täyteen.
koska...
Tänään tuli vuoden lumikiintiö (minun puolestani) täyteen.

Ihme kinoksia taas! On niin kuuma jo eteisessä kun on pukenut puolet vaatekaapistaan päälle, hikoilee ja pipo kutittaa ohimoita. Tai sitten se valahtaa silmille ja kaikki lapsuudentraumat (joihin väistämättä liittyy sukset) tulvii mieleen.

Myönnetään, että on ihan nättiä katsella täältä sisältä pihalle, kun aurinko vielä hetken paistaa ja lunta on puskenut joka oksalle. Mutta voin myös lepuuttaa silmiäni katselemalla talvisia kuvia vaikka googlen kuvahausta. Varmaan osansa on silläkin, että en tunnu löytävän sopivia vaatteita näille ilmoille. Talvilenkkarit on, mutta lunta on niin paljon, ettei pääse parkkipaikkaa pidemmälle kun nilkat on jo lumipaakuissa. On saappaat ja korkeavartiset talvikengät, mutta jos lykkään toppahousuni lahkeet saappaiden sisään, näytän ilmiselvästi joltain erakko-kalastajalta. Olen liian nuori ja liian nainen lähtemään ulos kalastaja-lookissa :D

Joten tungin niin paljon välihousua kun vain farkkujen alle meni ja lähdin talvisaappaat jalassa ulos. Eihän se ottanut kun muutaman sata metriä ja jostain kuusesta lävähti päälle kasa kinosta. Housut märät, kylmä, vitutus.

Onneksi BASTA sen sijaan on puhtaasti vain superintona lumesta :) mitään hihnakäyttäytymistä ei tosin ole, se yrittää kokoajan ryntäillä, hyppiä, loikkia, napata lumihiutaleita ilmasta, syöksyä lumikasaan... Annan sen sille anteeksi, koska ei tästä touhusta nyt mitenkään päin erityisen korrektia enää saa. ( ja taas tuli huomattua, että saksan opiskelut on lopullisesti sekoittanut sanajärjestykseni. verbit löytyy lauseen lopusta! ;) )

Yllättävä ja positiivinen huomio on myös se, ettei koiralla tunnu olevan erityisen kylmä. Verraten viime talveen (no silloin oli tietenkin vielä pentu/junnuikäinen) niin nyt ollaan menty ihan reippaasti ilman takkia. Olisin kyllä laittanut takin päälle, mutta se on unohtunut keskustakämppään. Toisaalta ihan hyvä, että pärjää ilman, jotta sitten kun pamahtaa yli -20, riittää takissa vielä tehoa. Tossut olisi hyvä hankinta, en vain tiedä millaiset hankkia. Meillä on yksi tossupari käyttämättömänä, kun ne ei vaan (bastan mielestä) istunut jalkaan. Nyt täytyy joko treenata niiden käyttöä tai myydä ne pois ja katsella toisenlaisia. Veikkaan, että nimenomaan ne tossut helpottais lämpimänä pysymistä erityisen paljon.

Muutoksia?

Olen jonkin verran tarkkaillut, onko tuon pienen pöpipään käytöksessä vielä havaittavissa mitään huomattavaa eroa. Kapselin laitosta ei toki ole kuin hetki, ja vaikutuksen pitäisi alkaa vasta joulun tienoilla, mutta väkisinkin sitä silti miettii, heti jos käytös on yhden lenkin ajan vähän sivistyneempi.

Nyt oli jotenkin seesteistä. Meidän ensimmäinen kunnon lenkki venähti ja päästiin vasta kahdelta matkaan, mutta Basta ei ollut ollenkaan ylitilassa. Metsässä juoksenneltiin ja rämmittiin ja tavallisesta arkipäivästä poiketen vastaantulijoita tuli jopa kolme kappaletta - yleensä saadaan olla omissa oloissamme. Mutta mikäpäs siinä, joka kerta sain been kivasti luokse, ei mitään häslinkiä tai karkuyrityksiä vieraiden ihmisten ja koirien luokse. Mukavaa.

Takaisin kävelyteille päästyämme vastaan tuli collie, joka ei herättänyt Bastassa suuria tunteita. Hihnakaan ei oikein kiristynyt missään vaiheessa. Lopullinen totuuden hetki tulikin parin mutkan päästä, kuin kaikista kolmesta suunnasta, vasemmalta, edestä ja oikealta, tuli koirakot vastaan :D otin Bastan rauhallisesti sivulle ja siitä sitten nakin voimalla herra pörri seurasi aivan epäuskottavan hyvin minua (+ nakkia) ja sivuutti kolme koiraa! Erittäin hienoa.

Ja nyt vedetään sohvalla sikeitä :)

Täytettä

Kun ei ole uusia kuvia, laitetaan pari vanhaa :p meillä keskitytään nyt vain rentoiluun, pitkiin aamuihin ja rauhallisiin nuuskuttelulenkkeihin.

Vainussa

Pääsin tänään ensimmäistä kertaa Bastan mukana koirakahvila Vainuun - Basta on siellä käynyt jo kerran (vai pari?) aiemmin. Saimme olla omassa rauhassa, muita koiria ei tällä kertaa ollut paikalla.

Mukava paikka, jossa varmasti tulee kylmänä talvena käytyä vielä useampaan kertaan :)

 Koirakahvila Vainu

Nukuttaa

muutama minuutti ensimmäisen piikin jälkeen

Terveisiä uniselta koiralta. Bastalla oli tänään lonkka- ja kyynärkuvat ja samalla saimme (v.i.h.d.o.i.n.k.i.n)  kemiallisen kastraatiokapselin ujutettua tiedottoman höpönassun ihon alle. Operaation alusta on nyt viitisen tuntia, ja koira on edelleen ihan pöhnässä. Uni maittaa. 

Toivottavasti illemmalla olo alkaa kohentua. Ja joululomaan mennessä pitäisi koiran käytöksessä olla havaittavissa selkeitä muutoksia, jos tuon kapselin teho vaikuttaa supermieheemme. Raportoin asiasta varmasti lisää :)

10/10 ja paljon paskaa

Tänään on ollut haasteellinen päivä. Heräsin nenäpusuihin puoli neljältä aamulla, ja tiesin heti mistä oli kysymys. Eilen illalla syödyt luut päättivät tulla vauhdilla pihalle. Eipä siinä auttanut kun nostaa ruhonsa ja lähteä silmät vielä puoliummessa ulos koiran kanssa... Basta hoiti tarpeensa ja kävelimme molemmat vikkelästi takaisin sisälle. Ja ehdinpä noin puoli tuntia nukkua, kun märkä kuono oli taas tökkimässä hereille. Ei perkl..... Kaikkeen en minäkään taivu, joten jätin kylppärin oven auki, jospa herra Bastardo osaisi hoitaa asiansa edes sinne kylppärin lattialle. Aamulla herättyäni löysin 3 läjää, joista kaksi oli sihtattu erittäin huolellisesti matolle. Jotta yllätykset eivät olisi loppuneet näin lyhyeen, sain siivottavakseni myös kaksi hämmentävän valtavaa oksennuskasaa.

Hyvää huomenta siis!

Aamulenkityksen aikana sitä kakkaa puserrettiin pihalle ihan huolella. Kahden tunnin luennon jälkeen kiirehdin kotiin vain haistaakseni heti ulko-ovelta imelän p*skan hajun. Sitä itseään oli vähän siellä sun täällä. Koira oli hyvin helpottuneen näköinen, kun tulin kotiin.

Tehtiin pitkä lenkki, jonka aikana äkisteltiin - suurimmaksi osaksi turhaan - ja minä tein taas uuden hauskan havainnon; palliosastolla on jotain häikkää. No eikös siellä ollut jokin naarmu tai hiertymä joka oli hangannut paikat verille. Basta ei omalla käytöksellään antanut mitään viitteitä, että herkillä alueilla olisi mitään problematiikkaa, itse vain kesken kävelyn sihtasin katsettani verestävään alueeseen. Voi voi!

Kotona suihkuteltiin (= koira yritti juosta seinille tai seinän läpi, mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin suihkun alle nöyrtyminen) ja tsiikailtiin että vähän ikävältä näyttää. Bastardo nukkui koko iltapäivän ja minä arvoin että lähteäkö treeneihin vai eikö lähteä. Viimeistä kertaa kun olivat, niin päätin mennä katsomaan miten meillä siellä sujuu ja onko koiralla virtaa ollenkaan.

Virta oli miinuksen puolella, mutta nälkä ja leikkihalu oli plussalla, joten meillä oli ihan kelpo treenit. Sain jopa kommenttia kuinka hyväkäytöksinen Basta on. Siinä vaiheessa olin jo satavarma, että tää koira on todella kipee ;) onneksi paras kaveri Ruuti innosti treenien jälkeen herra Alavireen kunnon riehuntasessioihin, jotta tiesin toisen olevan vielä ihan kondiksessa. Nyt on ilta vietetty rutisten ja ruokaa kinuten. Aika normaalia Bee-miehen käytöstä siis.

Voi kunpa ensi yön saisi nukkua rauhassa.

toka vikat ja vähän viileet

... treenit oli tossa hetki sitten. Kauheen hauskaa! Such fun! Otettiin vähän agilityrataa, eli estettä, keppiä ja putkea. Bastan mielestä se oli tosi kivaa ja nyt pitäis keksiä joku mesta missä treenailla vähän lisää. En vaan keksi moista paikkaa... noh, pistetään korvan taakse. Jos muutamalla kympillä selviäis, niin hulppeeta olis.

Kylmä oli, sormet kalisivat kun ohuet puuvillahanskat kädessä noukin nameja ihan kohmeessa. Kyllähän me myös tutustuimme objektiin nimeltä kosketuskeppi. Se oli Bastan mielestä jotakin syötävää... :)

Vieläkin vilunväristyksiä! Ensi viikolla onkin sitten viimeinen kerta. Pitäiskö ottaa termariin kaakaota mukaan?

lällää

Meilläpäs on sujunut lenkit suorastaan harmonisen hyvin, vetämiset on jäänyt jonnekin menneisyyteen! Varsinainen yön yli-efekti tuntui olevan tuolla yhdellä treenilenkillä, jonka aikana siihen puutuin oikein johdonmukaisesti. Jes!

Torstai toivoa täynnä

Mä niin viihdytän itseäni näillä otsikoilla.

Pitänee taas kirjata ajatuksia muistiin, kun on ollut mukavia onnistumisen tunteita ja hyvää fiilistä. Päivä alkoi erittäin positiivisesti aamuriehulenkillä Ruutin kanssa; koirilla oli energiaa vaikka muille jakaa ja vauhti oli sen mukaista :) emme olleet ehtineet metsässä kovinkaan pitkälle, kun yhtäkkiä huomasin muutaman kymmenen metrin päässä kaksi muuta koiraa. Basta oli jo viilettänyt eteenpäin, ja huomasi koirat. Huusin niin iloiseen sävyyn kuin vaan pystyin että tule! ja ai että kun tuntui hyvältä, kun herra Bastardo loikki luokseni tyytyväisenä lunastamaan nakkipalkkaa. Se oli äärimmäisen hyvä hetki, ottaen huomioon, että reilu viikko sitten herra lähti käskyn alta hyppimään eskarilaisten sekaan. Vieläkin oikein hymyilyttää kun mietin tuota :)

Illemmalla olin niin tarmoa täynnä, että päätin lähteä vetämättömälle lenkille :p eli otin oikein tehosyyniin tuon vetämisen ja pyrin sitä kunnolla korjaamaan. Ensimmäiset kaksi kilsaa tahti oli aika tasaista, kuuden sekunnin välein nyppään ja älähdän ja pysähdyn. Siinä alan miettiä, mitä oikein teen väärin, onko tämä oikeasti näin hankalaa? Kunnes hetken päästä koirassa alkaa selkeästi joku pyörä raksuttaa ja vedettiin reilu kilsa vain muutamilla korjauksilla. Erittäin palkitsevaa! Tähän mennessä ei ollut tullut muita koiria vastaan, vain satunnaisia kävelijöitä. Otettiin ihan satunnaisesti muutamat sivulletulot ja seuraamiset (vain pari-kolme askelta) ilman sen suurempaa häiriötä (vaikka kyllä ne puskat tuntui olevan jo tarpeeksi merkittävä häiriötekijä...) ja ne sujuivat kohtuullisesti.

Tässä vaiheessa olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut jo taputtaa itseäni olalle ja jatkaa samaan tahtiin. Mutta minkäs teet kun nälkä kasvaa syödessä.. eli sitten kun päästiin takaisin ihmisten ilmoille metsäteiltä, aloin vaatia bastalta näin yhtäkkiä yllättäen, että koirat ohitetaan tästälähtien ensin sivulle tulemalla, ja siitä seuraamalla. Ihan kiva, arvaa sujuiko näin? Sain Bastan sivulle, mutta siitä ei ollut enää _mitään_ mielenkiintoa seurata minua, vaan puskea vastaantulijan luokse. Kerran onnistuttiin suhteellisen kelvollisesti, pari kertaa meni penkin alle. Lenkkiä oli kulunut reipas tunti, kun multa paloi pinna. Luojan kiitos tajusin ensimmäisen tiuskaisun kohdalla että nainen, nyt kunnolla! Vaadin koiralta ihan tolkuttomia osaamistaso huomioon ottaen. Sain itseni rauhottumaan ja jatkettiin loppulenkki rennosti ja rauhallisesti. Otin vielä rauhallisissa kohdissa sivulletuloa, mutta onneksi ei tullut koirakohtaamisia sen enempää. Tässä ohitushässäkässä on kai  keskeisenä ongelmana se, etten ole aivan varma, miten haluaisin bastan ohittavan muut koirat. Ihanne toki olisi se, että ohitukset olisivat sellaisia kun ne ovat nyt tavallisten ihmisten kohdalla - ohi vaan sen kummempia miettimättä. Mutta kyllä kelpaisi vallan hyvin sekin, että koira tulisi sivulle ja ottaisi kontaktia - minuun :) Tällä hetkellä koirat on ohitettu minun oikealla puolella kävellen, tiukassa hihnassa. Parhaimillaan basta ei vedä eikä reagoi mitenkään, pahimmillaan se yrittää rynniä vastaantulevan luokse.

Pihaan päästyämme päästin Bastan vielä leikkimään "juurakkonsa" (mikä lie hässäkkä mikä kannettiin muutama viikko sitten metsästä pihaan...) kanssa. Vielä viimeinen onnistuminen; kesken leikin kutsuin koiran luokseni, vaikka taisin itsekin olla hieman epäileväinen mahtaako se tulla lainkaan. Päätin kuitenkin kaikessa rauhassa yrittää. Ja miten kävi, kaksi kertaa kutsuin tule-käskyllä joihin koira ei reagoinut muuta kuin tuijottamalla. Sitten päätin käyttää viimeistä keinoa, sormia naksuttamalla, jolloin poitsu suorastaan ryntäsi luokseni :D viimeiset nakit nassuun ja iloisena sisälle!

Voi kun olisi itse edes hieman fiksumpi koiraihminen, välillä tuntuu niin turhauttavalta tiedostaa kuinka vähän vielä asioista mitään tietääkään! Mutta ei kun eteenpäin...

"Tultiin pihalta ja mutsi on niin tyytyväinen ettei edes tassunjäljet matossa haittaa!"

Keskiviikon oivallus

Okei. Olen tähän asti opettanut Bastalle sivulletuloa "nykyaikaisesti" suoraan edestä sivulle. Nyt on ollut jo suuria onnistumisen tunteita, mutta silti hapuilua, meillä kummallakin. Noh, hetki sitten hurtta otti ja teki aivan oma-aloitteisesti sivu-käskyn kuultuaan tyylipuhtaan sivulle tulon minut takaa kiertämällä :o mä taidan vaihtaa taktiikkaa, opetetaan sitten tuota kautta. Vähän hämmentynyt olo itsellä, voinko nyt vaihtaa, onko tuo koira ihan sekaisin? Mutta niin kivasti se sieltä jolkotti, että mennään nyt sillä sitten eteenpäin :)

Kylmät olosuhteet

Alkaa pihalla olla jo jonkin verran viileä vetää tunnin treenejä läpi. Ihan ensimmäisenä meinaa omat näpit jäätyä, onneksi laitoin koiralle takin päälle. Maa oli jäässä ja kunnon viima kävi. Siitä huolimatta, olipa mukava fiilis tunnin jälkeen :) meillä on ehkä viimeiset pari kertaa ollut vähän sellaista diipadaapaa, olemme Bastan kanssa keskittyneet lähinnä häiriön tuottamiseen ja hömpöttelyyn, mutta nyt oli pilkahduksia tottelevaisemmasta koirasta. Jotain tekemistä saattoi olla silläkin, että olin pitänyt koiraa nälässä lähes koko päivän hirveästä rutinasta huolimatta. Kyllä hyppi hurtta sivulle kun nakkia tippui onnistuneista suorituksista :D
Treenattiin ohituksia, jotka meni suorastaan yllättävän hyvin. Basta oli kyllä melko kiva otus näissä. Tai no, meidän tasoon suhteutettuna. Sitten tein omin päin ihan lyhkäsiä paikatuksia, ja kai sitä pitäisi antaa koiralle kiitosta, että se istua törötti yksin paikallaan kentän toisella laidalla, kun toisella puolella kaksi koiraa telmi ja leikki.

Jonkin verran palautui luottamus takaisin tuohon herraan ja muutenkin tuli paljon motivaatiota, että kyllä se vaan oppii, kunhan osaisi itse systemaattisesti ja selkeästi opettaa. Ja siinähän se kompastuskivi sitten tuleekin, omassa kapasiteetissa :)

Sunnuntai

- rauhallinen aamu, pitkät yöunet takana
- mitä parhainta riehuseuraa, Ruutin kanssa metsässä juoksentelua
- fiksua hihnakäyttäytymistä ja ohittelua
- hyvät safkat kotona
- väsynyt, uninen koira sohvalla

Hyvä fiilis :) ihana koira ♥

Talvi tuli..

.. ei mitään nähtävää. Lunta maassa ja pihalla pirun viilee.

Basta sen sijaan oli ihan innoissaan taas, aamu alkoi pikkupojan tuijotellessa pihalle

Ja sitten alkoikin oven raapiminen, kunnes vanha ja väsynyt omistaja sai tarpeeksi monta kerrosta fleeceä päälleen ja läksimme ulos. Oli jäätyneitä lammikoita (niitä pitää raapia!) ja lunta jo sen verran paksu kerros, että pieni piehtarointi oli paikallaan. Muutaman mutkan jälkeen pääsimmekin treffaamaan Ruutia ja kaverukset pääsivät metsään purkamaan energiaansa. Kamerani on selkeästi plussakelien ystävä, ja jähmettyi totaalisesti kun oli kuvauksien aika... :/ Tässä niitä "parhaimpia" otoksia...

Ja kotiin päästyään herra Bastardo on ollut sikeästi unten mailla.. tässä tympääntynyt mielenilmaus ottaessani kuvaa nukkuvasta koiruudesta. Minulle näytettiin kieltä :)

Sivu!

Tulimme treeneistä. Kirjoitan hankalasti, koska Basta sabotoi oikean käden nimettömän aika ikävään kuntoon... kylläpä tuota sormea nyt tarvisikin tätä näppäillessä... No, mitäs pidin hihnaa huolimattomasti kiedottuna sormien ympärille.

Treenattiin sivulletuloa, minä taisin sitä viime kerralla toivoa :) Bee osaa sivulle tulon takaapäin, mutta en ole sitä koskaan saanut oikeaoppisesti sivulle edestä, tai etuviistosta.. mistään muualta kun takaa. Mikä nyt ei ole temppu eikä mikään. Basta luonnollisesti otti muutamat riehuhepulit treenin välissä ja oli muutenkin varsin viehättävä, hyvinkäyttäytyvä rotunsa edustaja ;) hauskaa tuolla otuksella ainakin on, se ei ota tätä ollenkaan vakavasti. Vaikka tämä kirjoitettuna kuulostaakin toivottomalta, oli se silti mielestäni paljon kuuliaisempi kuin viime viikolla. Olen ollut sille aika etäinen näin muuten päivisin, joten kyllä se kontaktiakin otti ihan mukavasti sitten treenikentällä. Välillä vaan muut koirat, hajut, äänet ja oikeastaan ihan mitkä vaan näköpiirissä olevat objektit sattuvat kiinnostamaan enemmän kuin nakit.

Saimme hyviä ohjeita sivulletulon kehittämiseen ja niitä siinä treenailtiin. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis että eihän tää otus hoksaa yhtään mitä mä tässä haen! Basta on edessäni, yritän ensin ohjailla sitä namin avulla sivulle tai vaihtoehtoisesti toistaa käskyä, jonka se osaa jo osittain. Ihan sama miten päin teen, koira katselee minua ihmeissään ja tarjoaa aikamoisen repertuaarin temppuja. Siinä me tuijotamme toisiamme miettien varmaan kumpikin, että on toi vähän pimee tyyppi...

Kun sitten jossain vaiheessa, yhtäkkiä toistaessani samanlaista kaavaa, jossa ohjailen Bastaa sivulle edestä.. Se sitten teki sellaisen hyvin alkeellisen ja vinon, mutta kuitenkin sinnepäin sivulletulon oma-aloitteisesti, ilman kädellä ohjausta :) kuka tahansa vakavasti otettava tokoharrastaja olisi varmasti nauranut ääneen jos olisi huomannut mikä onneton väkerrys sai minut siinä tilanteessa hihkumaan onnesta. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. (miten musta tuntuu, että olen toistellut tätä itselleni vähän usempaankin kertaan).

Nyt olen siis onnellinen siitä, että 15kk ja risat koirani osaa tulla kehnosti sivulle. Tästä on varmasti tie sitten aikamoista ylämäkeä :D

Koiran uhmaa

Basta on murkkuikäinen. Teini. Kiukkunen, kapinoiva, pelleilevä pikku kusipää joka ei näemmä muista eikä noteeraa yksinkertaisiakaan käskyjä. Kotona rutistaan ja haetaan huomiota, lenkillä revitään hihnan päässä ja vapaanaollessa huidellaan muiden luokse.

Eipä siinä. Ajattelin pitää lyhyitä jääkausia kotona. Kummasti vaikutti koiraan, kun kotiintullessani en noteerannut sitä _mitenkään_ vaan puuhastelin omiani. Basta nuuskutti ja kantoi lelua suussaan, haki katsekontaktia.. Mutta kun ei saanut minkäänlaista vastakaikua, meni pian sohvalle murjottamaan. Hyvä näin.
Sen lisäksi lenkillä mennään vaikka sikaremmillä, että veto loppuu ja metsäreissuilla valjaista roikkuu pari metriä hihnaa. Jos vielä säntää jonkun perään käskyistä huolimatta, kohtaa mutsin karkoitukset. Siinähän miettii mitäs nyt tehdään.
Nukkumaan mennessä taitaa koira jäädä olkkariin kuorsaamaan sen sijaan, että saisi torkkua jaloissa.

Kai se siitä?

Hah

1. Tiistaina oli treenit naapurikentällä. Oli kivaa, mutta koiran olisi voinut vaihtaa johonkin bordercollieen.. :D olimme lähinnä näyttämässä huonoa esimerkkiä.

2. Vietettiin muutama rentouttava päivä kotipuolessa. Kamera jäi tällä kertaa kotiin..

3. Treffattiin uusi koiratuttavuus, bullmastiffi Hertta, joka oliki kovasti Bastan mieleen.

4. Tänään tilasin änyytee-silmätkii-metodilla hurtan lifeguard treeniliivin. Jaiks!

kuvaajana Hertan omistaja :)

Hakametsän kentällä...

... oli tänään kolme koirakkoa. Korvaustreenit, perusjuttuja junnattiin läpi. Ihan jees, jeejee rallallaa. Aika plusmiinusnolla fiilis jäi jälkikäteen, onneksi ens viikolla treenataan tuossa naapurikentällä, ei tarvitse tehdä lähtemisestä aina sellaista operaatiota :) tai siitä automatkasta, kun yritän pitää kahta amstaffia eri puolilla takapenkillä :D

Seuraamiseen saatiin vähän vinkkejä, mutta kovasti toivoisin sellaista selkeämpää suunnitelmaa, ja konkreettisempaa edistystä. Toki kurssi kulkee nimellä pentukurssi, mutta olisi mukava opetella pikkuhiljaa jotain ihan uusia juttuja.

Katsotaan nyt, mistä löytyisi ne kivoimmat ja inpsiroivimmat treenit. Budjetti ei hyväksy 80 euroa viidestä tunnista, joten ohjaaja pitäisi löytyä jonkun yhdistyksen kautta. Kovasti olisi motivaatiota oikeasti opiskella näitä juttuja koiran kanssa, mutta ei se riitä, että itsekseen koiran kanssa touhuaa - aloittelija kaipaa kipeästi ohjaajaa. Ja kun tässä ei olla kilpakentille nousemassa ihan lähitulevaisuudessa (lue: koskaan), niin herää kysymys, ketä kiinnostaa puoli-ilmaiseksi tälläistä pösilöparivaljakkoa treenata :D

On se vaan. Ei riitä, että on koira, kun pitäisi vielä löytää hyvä koirakoulu. Etsinnät jatkuu...

Basta on kuitenkin tyytyväinen, pari tuntia on taas oltu aktiivisia ja ruuan jälkeen maistuu uni :) välillä kadehdin tuota koiran elämää, se on parhaimmillaan niin uskomattoman leppoisaa.

Lukubreikki

Basta on oiva apu mitä tulee lukutaukoihin. Kun olen lukenut tarpeeksi (noin vartin...), saan tämännäköisen koiran viereeni:

"Tuu kattomaan, mä levittelin kaikki lelut lattialle!" 

"Ihan tosissaan! Tehdään jotain!" 

... Nyt ei ehdi.  Hus siitä häiritsemästä, bambisilmä!

".... :( " 

"mitäs mielenkiintoista pihalla tapahtuu..."

"hehe, naapurin berni on taas istumalakossa!" 

"katso ja opi, mitä todellinen mielen järkähtämättömyys tarkoittaa"

Ja niin me istuttiin vierekkäin kapealla puisella penkillä tuijotellen ohikulkevia ihmisiä, joista melkoisen suurella osalla oli koira mukana matkassa. Toden totta siellä oli naapurin berni, joka esitti niin hauskan paikalleenjämähtämisen, että teki mieli avata ikkuna ja huutaa että tarviiks nakkia vai millä tuon sais liikkeelle? Matka kuitenkin jatkui hetken päästä hyvillä fiiliksillä heillä, kai sitä välillä saa ottaa tuumaustaukoja ;) meilläpäin sellaiset on harvassa, poikkeuksena tietenkin erityisen upeat kepit ja puunrungot, joita pitäisi jäädä pureskelmaan tienposkeen. 

Kun vielä oppisi, miten nämä lukutauot eivät venähtäisi parituntisiksi...

koirarotuhaaveita

Basta on vasta 15 kk, mutta mä olen miettinyt jo pitkään millaisen pikkusiskon tuolle herralle hankkisin vuoden-parin sisään. Tähän asti rotuvalikoima on jakaantunut selkeästi kolmeen osaan: Toinen amstaffi tai vastaavanlainen itsepäinen terrieri, palveluskoira joka ihan tosissaan haluaisi tehdä töitä kanssani (aussie, kelpie, rotikka) tai sitten joku selkeästi pienempi koira, sellainen, jonka voisi napata syliin tarvittaessa, mutta jolta löytyy tarpeeksi itsevarmuutta ja röyhkeyttä elää amerikkalaisen isoveljensä kanssa. Ja tälläinen rotuhan on luonnollisesti... lancashire heeler :) :) kuinka kovaa voikaan ihminen ihastua aivan toisenlaiseen rotuun..

Rotumääritelmä kuvaa lancashire heelerin aktiiviseksi työskentelijäksi, joka on iloinen ja omistajiinsa kiintynyt. Työtehtävissään lancashire heeler on ollut erittäin monipuolinen. Tämän myötä heeler on myös erinomainen harrastuskoira.

kuvat: www.lancashireheelers.org

'Vaikka amstaffi on mulle varmasti aina rakkain rotu, on oltava realistinen; mä haluuun koiran, jonka kanssa tokon aloluokan ykköstulokset ei aiheuta suunnattomia aplodeja rodun harrastajilta, vaan sen uskotaan olevan varsin tavoiteltavissa oleva saavutus. Tai koiran, jonka rakenne olisi mukavampi agilityyn. Enkä ole nyt sanomassa, että amstaffi olisi huono harrastuskoira, pois se minusta. Todistetusti näillä saa tuloksia aikaan, mutta kyllä se sitten ihmiseltä jonkin verran vaatiikin. Jos ei muuta, niin kokemusta. Minä puljaan nyt ensimmäisen koirani kanssa, ja olisi kannustavaa, jos joskus treeneissä minun läsnäolo olisi koiralle prioriteetti numero uno, ei esim puista lentelevät lehdet :D

Samalla mietin sitäkin, asetanko tulevalle pikkupaimenelle turhan suuria paineita. Koira sekin on, ja suurin merkitys on omalla kapasiteetilla osata olla selkeä ja taitava ohjaaja. Siksi huomaankin maalavani kauhukuvia kahdesta koirasta, joista kumpikaan ei ole oppinut alkeellisimpiakaan taitoja :D Kai se toisaalta on parempi panikoida kuin tuudittautua mielikuvaan koirasta, joka oppisi asiat vain olemalla tietyn rodun edustaja.

Älykäs terrierini huutaa pihalle, mentävä on. Adios!

kursivoitu teksti www.lancashireheeler.fi

Ohareita x 2

Eipä ole ollut paljon raportoitavaa viime kertaisista treeneistä, kas minulle on tehty hienosti ohareita :) on aina niin mieltäylentävä fiilis aikatauluttaa oma päivänsä, nähdä se vaiva päästä treenipaikalle (viime viikolla seikkailin bussilla, tänään sentäs pääsin kyydillä) ja tulla kentän laidalle ihmettelemään että missä kaikki muut on...?

Päivän polttava kysymys onkin, mennäkö seuraavalla kerralla vai pitäiskö ihan tehdä oharit?

Tarvitaan hienoja vermeitä...

... luomaan mielikuva osaavasta ohjaajasta!

:/

Tämänpäiväisten treenien jälkeinen fiilis on nöyryys. Vähän kiristi joku nupissa jo ennen kun päästiin kentälle asti, ja kyllähän se siinä sitten kiristeli loppuun asti. Koiran ei tarvinnut perseillä paljon yhtään kun itsellä menee siihen hermot ja siinähän sitä sitten ollaan; minä niuhona ja koiran mielestä aivan mielettömän hauskaa kun mutsi kiukuttelee. Oltiin siis loistava näky :D

Itse treeneistä sen verran, että harjoiteltiin seuraamista ja näyttelyjuttuja. Jälkimmäiset on meille ihan uusia asioita, ja ajattelinkin ottaa treenilistalle seisottamisen opettelun. Jos tuota joskus johonkin näytille vie, niin kyllä pitää muutama tunti uhrata hyvälle treenille..

Nyt nukkumaan.

Niinpä...

Muistan vielä reilu vuosi sitten miettineeni, miksi kaikki "koiraihmiset" pukeutuu ihme rytkyihin, rumiin treeniliiveihin ja vyötäröllä roikkuviin laukkuihin.

Jaa-a, mitä on vuoden aikana tapahtunut ("... piru näitä naurettavan pieniä taskuja... taas saa pestä hupparin! ... joko tuo ehti likastua/kastua/hajota/hävitä...?") mutta nyt minä jo katselen haikeana jotain kivaa treeniliiviä, joko tuollaista perusmustaa "sopii kaiken kanssa" tai sitten lempivärissäni oranssina "näkyy naapureille saakka".

 

 Molemmat hurtan treeniliivejä ja eipä kyllä haittaisi vaikka tuossa eteisen naulakossa roikkuisi jompi kumpi.. Tänään taas parin tunnin päästä treenit, ihan sama minkä takin pistän kun ne kaikki on jo valmiiksi tahmaisia taskuihin liiskaantuneista nakin palasista. Näin on taas saatu yhden naisen ajatukset järkevästä vaatetuksesta aivan uusille raiteille. 

(Ainiin. Ja auto. Farkkuauto. Hiiteen ekologisuus, alkaa vähän nyppiä bussimatkustaminen amstaffin kanssa.) 

Bruutia

Lainasin pari kuvaa tännekin, Bastan ja Ruutin metsätreffeiltä :)

Takaa-ajo

Tänään iltalenkillä meitä ajoi takaa kissa. Basta the "maankuulu rohkeudestaan" Amstaffi oli silminnähden ihmeissään ja ehkä lievästi järkyttynyt tästä kollista, joka otti asiakseen seurata meitä lenkkipolulla, tehdä valehyökkäyksiä ja pysytellä noin kymmenen metrin päässä meistä :D Hetken verran ajattelin, että mennäänpä me kohti, mutta oli niin tosisssaan oleva kissa, että oltaisiin tultu siltä reissulta repaleisina takaisin.

Aikaisemmin tänään lenkille lähtiessämme törmättiin sattumalta Ruutiin :) se olikin mukavaa, sillä lenkki muuttui metsäriehutreffeiksi. Kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä.

Huomenna olisi taas treenit, joita hyvällä fiiliksellä odotellaan. Olen miettinyt, että Bastalle sopisi mainiosti 2-3 treenit viikossa. Se on aina suurinpiirtein reilun vuorokauden verran kuitti treenien jälkeen, mutta jos menee kolmatta päivää pelkillä lenkeillä, alkaa herra Pörri selkeästi kaipaamaan jotain muutakin tekemistä. Mielestäni tämä piirre on alkanut vasta viime aikoina vahvistua.

Loppuun vielä perinteinen "eikösullaolemullemukamasyhtäänmitään?" ilme, joka seuraa tiukasti keittiössä hääräävää omistajaa.. Päädyimme jakamaan paistamani lätyt puoliksi.

Lehtibongaus

Vihdoinkin! :)

Olisiko se ollut elokuuta, kun me koirapuistossa tapasimme toimittajan, joka otti Bastasta kuvia.. No nyt löytyy kuva herrasta Tampereen kaupungin tiedotuslehdestä.. Tekstissä nyt oli heti joku asiavirhe, mutta pääasia on, että valitsivat kivan kuvan :)

sitten kun vielä osaan sen tuolta kopioida ja tallentaa tänne, niin magnificent, siihen asti laitan vain linkkiä... sivu 8: http://www.tampere.fi/material/attachments/t/6AqBkVUA0/tampere_4-2012.pdf

edit. kuvakin saatu tallennettua:

Himassa

Lähdettiin Bastan kanssa taas parin päivän vierailulle kotimaisemiin. Junamatka sujui leppoisasti, välillä maisemia ihmetellen ja sitten taas torkkuen. Kotona ollaan joko juostu pihalla tai levätty sisällä :) perusleppoisaa elämää vietetty siis!