Viime vuoden marraskuussa laitoimme Bastalle kemiallisen kastraatiokapselin, joka vaikutti karkeasti sanottuna tammikuusta lokakuun loppuun. Muutos käytöksessä oli selkeä; rauhallisempi ja letkeämpi ote elämään, hajut (ei edes juoksuiset nartut) eivät kiinnostaneet, ruokahalu oli kunnossa, lenkityksen tarve väheni (tämä oli kyllä minun harmi, sillä omaki kunto romahti..)
Marraskuun ajan katselimme ja ihmettelimme, kuinka koiran olemus alkoi muuttua; pallit tipahtivat paikoilleen, ylimääräinen vatsamakkara katosi viikossa ja kaikki hajut maailmassa veivät otuksen taas mukanaan. Lenkkeilystä tuli vetokilpailu, jossa testattiin omistajan kenkien pitoa, käsivarsien voimaa ja hermojen kestävyyttä. Sisällä keskityttiin huutamaan ulko-oven edessä seuraavaa pihareissua, nylkyttämään kaikki koristetyynyt käyttökelvottomiksi ja nyrpistelemään systemaattisesti nenää aivan kaikelle ruualle, mitä kippoon (tai kongiin, tai minne tahansa) laitettiinkaan.
Sanomattakin selvää, että muutamien itkupotkuraivarien (allekirjoittaneen osalta, siis) jälkeen täytyi asiasta käydä Vakava Keskustelu, ja koska leikkaus on edelleen kielletty, päädyimme uusimaan aikaisemman ratkaisun ja näin saatettiin kapseli taas kerran niskanahan alle.
Kapselin laitosta täytyy mainita, että en yhtään ihmettele, vaikka jotkut koirat saattaisivat kaivata rauhoitusta sen laittoa varten. Sen verran ähistiin ja puhistiin, kun ei meinannut homma ihan heti onnistua. Kiitos herra Bastardon hyvien hermojen, selvisimme siitäkin kuitenkin kunnialla. Toimenpiteen jälkeen eläinlääkärikin sai suoraan suulle pusut, no hard feelings!
Tälläkin hetkellä vieressäni nurisee koira, joka haluaa taas ulos, sillä viime kerrasta on 48 minuuttia, mutta nyt tuon apinoinnnin kestää paremmin, kun tietää, että muutamassa viikossa kapseli alkaa vaikuttaa ja rauha palautuu tähänkin asuntoon. Sitä odotellessa...
perjantai 6. joulukuuta 2013
lauantai 5. lokakuuta 2013
maanantai 5. elokuuta 2013
Todiste siitä, että koira elää ja voi paksusti. Tänään oli taas työvuoro herra bastardolla, joka piti sisällään makoilua eri puolilla pajan lattiaa, hieman vaivaantunutta poseerausta ja ihan hulluja ilmeitä (jotka kuulemma pitäisi sensuroida...)
Aikansa murjotettuaan piti mennä viereen tarjoamaan rapsutuksia, haleja ja pusuja päälaelle, ja johan muuttui herran olemus positiivisemmaksi :)
maanantai 6. toukokuuta 2013
Lämmin aamupäivä
Kesä tulee tännekin, hitaasti mutta varmasti :) tänään aamulenkillä lämpötila oli jo selvästi korkeammalla kuin aikaisempina aamuina ja innostuinkin räpsimään pari kuvaa. Vielä on maa lumien sulamisen jäljiltä kovin ruskea, mutta varmasti maisema muuttuu vihreämmäksi aivan pikapuoliin.
Bastalla on kyllä tällä hetkellä aikamoinen suojaväritys etunaan ja tuossa yhdessä kuvassa saa jo katsoa tarkemmin, että missä on kuvan koira..
Bastalla on kyllä tällä hetkellä aikamoinen suojaväritys etunaan ja tuossa yhdessä kuvassa saa jo katsoa tarkemmin, että missä on kuvan koira..
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Keväträhinää ilmassa
Sohvallamme kuorsaavasta otuksesta on kasvamassa iso äijä. Niin iso, että välillä pitää tehdä muillekin selväksi oma ylemmyys ja ego. Vaikka ilmassa on ollut merkkejä jo pidempään, on ne nyt jo varsin selkeitä. Herra ei tule toimeen vieraiden urosten kanssa, eikä siedä enää turhan lähelläkään. Edelleen lenkit sujuvat hyvin, mitään rähinää ei tapahdu toisia koiria ohittaessa, mutta auta armias jos on mahdollisuus sniffailla jonkun pyllyä...
Onneksi mitään vaani ja eliminoi - tyyliä ei harrasteta, joten vapaanapito on ihan turvallista edelleen. Oikeastaan tuntuu, että varmuus luoksetulosta vahvistuu päivä päivältä :)
Onneksi mitään vaani ja eliminoi - tyyliä ei harrasteta, joten vapaanapito on ihan turvallista edelleen. Oikeastaan tuntuu, että varmuus luoksetulosta vahvistuu päivä päivältä :)
tiistai 16. huhtikuuta 2013
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Aprillipäivä järvellä
2,5 tuntia vauhdikasta menoa järvellä :) Pitää ottaa ilo irti niin kauan kun sinne uskaltautuu käppäilemään. Koirilla oli hauskaa ja omistajilla mukavaa katsella kahden amstaffin riemua ja riehuntaa.
 |
| Keppi olisi pitänyt kantaa mukana tuliaisena... |
 |
| Tiedossa namia tai tennispalloa. Basta innoissaan, Ruuti epäilee :D |
 |
| Bastan pinkki narulelu olisi kovasti Ruutin mieleen.. |
 |
| "miten tän jätkän sais kiskottua oikeesen suuntaan...?" |
 |
| lisää leikkiä... |
 |
| ...ja nujuamista |
 |
| Mikä siellä meni? |
 |
| Etualalla mursu, takana tarkkailee silakanmetsästäjä |
 | ||||||
| Väsynyt ja tyytyväinen :) |
 |
| Takaisin kotona! Hädintuskin pysyy koira enää pystyssä... |
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
lauantai 30. maaliskuuta 2013
Kohtaamisia metsässä
Ihan ensin täytyy hehkuttaa sitä, että Bastan kanssa lenkkeily maastossa on nykyään varsin mukavaa, sillä luoksetulon varmuus ja sitä kautta luottamus koiraan on kasvanut. Koko talven taisin pitää jätkällä kolmen metrin liinaa valjaissa metsissä juoksennellessa, mutta nyt ollaan menty reilu kuukausi ihan oikeasti vapaana.
Paljon on tullut koiria vastaan ja onneksi kaikki kerrat ovat menneet meidän puolelta hyvin, eli Basta ei ole karannut kenenkään luokse, vaan pysynyt paikoillaan. En ole käyttänyt tule-käskyä näissä tilanteissa, joissa toinen koirakko on jo melko lähellä meitä, vaan käsken pysähtymään ja kävelen itse luokse. Se tuntuu varmimmalta keinolta.
Aina välillä tulee kummallisia kohtaamisia, joista jään miettimään, mitä sen toisen koiran omistajan päässä liikkui, vai liikkuiko mitään. Mitään suorastaan negatiivisia tilanteita ei ole hetkeen ollutkaan (muistan sen siitä, että en ole tainnut raivota kenellekään hetkeen :D ), mutta kummallisia senkin edestä.
Yksi päivä huomasin, että meitä vastaan oli tulossa nainen kahden vinttikoiransa kanssa. Vaikka hän selvästi huomasi meidät (pysähtyi jne) ja huomasi, että otin oman koirani kiinni, ei hän tehnyt elettäkään omien koiriensa hallitsemiseksi. Vinttikoirat juoksivat suoraan meidän luokse, eikä edelleenkään tämän omistajan toimesta kuulunut käskyjä. Minä sitten hätistelin haukkuvat koirat meidän luota (Basta kun oli kiinni, niin tukka oli pystyssä), eikä tällä omistajalla ollut edes kiire noukkia omiaan pois tilanteesta. Olin niin hämmentynyt tilanteessa, että en tajunnut edes kirota ;) mutta sain todettua, että tämä meidän hurtta ei välttämättä nauti tuntemattomien koirien lähentelystä... Eipä olisi ollut meidän vika, jos irtokoiran nahkaan olisi jäänyt pieni muistomerkki.
Toisena päivänä metsälenkillä vastaan tuli berni, jonka nähdessäni otin taas Been kiinni. Hyppäsin vielä polulta hankeen ja sanoin, että menkää ohi vaan, me tässä odotellaan. En tiedä mitä osaa puheestani ei ymmärretty, mutta hetken päästä tämä berni ohjattiin fleksin naru pitkänä suoraan Bastan nenua nuuhkimaan. Sanoin vielä, että me ei moikkailla hihnassa muita koiria... Berni oli edelleen siinä.. ?! Toisille ei tunnu selkeäkään artikulointi menevän perille, joten kahlasin hangessa eteenpäin ja jatkoimme matkaa, kun tilanne ei tuntunut muuten aukeavan toiselle osapuolelle.
Loppukevennykseksi kuva Bastasta uudella, ikiomalla sohvallaan :)
Paljon on tullut koiria vastaan ja onneksi kaikki kerrat ovat menneet meidän puolelta hyvin, eli Basta ei ole karannut kenenkään luokse, vaan pysynyt paikoillaan. En ole käyttänyt tule-käskyä näissä tilanteissa, joissa toinen koirakko on jo melko lähellä meitä, vaan käsken pysähtymään ja kävelen itse luokse. Se tuntuu varmimmalta keinolta.
Aina välillä tulee kummallisia kohtaamisia, joista jään miettimään, mitä sen toisen koiran omistajan päässä liikkui, vai liikkuiko mitään. Mitään suorastaan negatiivisia tilanteita ei ole hetkeen ollutkaan (muistan sen siitä, että en ole tainnut raivota kenellekään hetkeen :D ), mutta kummallisia senkin edestä.
Yksi päivä huomasin, että meitä vastaan oli tulossa nainen kahden vinttikoiransa kanssa. Vaikka hän selvästi huomasi meidät (pysähtyi jne) ja huomasi, että otin oman koirani kiinni, ei hän tehnyt elettäkään omien koiriensa hallitsemiseksi. Vinttikoirat juoksivat suoraan meidän luokse, eikä edelleenkään tämän omistajan toimesta kuulunut käskyjä. Minä sitten hätistelin haukkuvat koirat meidän luota (Basta kun oli kiinni, niin tukka oli pystyssä), eikä tällä omistajalla ollut edes kiire noukkia omiaan pois tilanteesta. Olin niin hämmentynyt tilanteessa, että en tajunnut edes kirota ;) mutta sain todettua, että tämä meidän hurtta ei välttämättä nauti tuntemattomien koirien lähentelystä... Eipä olisi ollut meidän vika, jos irtokoiran nahkaan olisi jäänyt pieni muistomerkki.
Toisena päivänä metsälenkillä vastaan tuli berni, jonka nähdessäni otin taas Been kiinni. Hyppäsin vielä polulta hankeen ja sanoin, että menkää ohi vaan, me tässä odotellaan. En tiedä mitä osaa puheestani ei ymmärretty, mutta hetken päästä tämä berni ohjattiin fleksin naru pitkänä suoraan Bastan nenua nuuhkimaan. Sanoin vielä, että me ei moikkailla hihnassa muita koiria... Berni oli edelleen siinä.. ?! Toisille ei tunnu selkeäkään artikulointi menevän perille, joten kahlasin hangessa eteenpäin ja jatkoimme matkaa, kun tilanne ei tuntunut muuten aukeavan toiselle osapuolelle.
Loppukevennykseksi kuva Bastasta uudella, ikiomalla sohvallaan :)
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Q & A
Vältelläkseni päivän tärkeimpiä hommia, kuten tenttilukua ja lattioiden pesua, kokosin yhteen erilaisia vastauspostauksia muista koirablogeista ja niitä hieman soveltaen tein oman. Ai miksi? Koska rrrakastan lukea ja kirjoitella tälläisiä ;)
1. Lauman kokoonpano?
- Basta amstaffi, ikää 20kk ja risat. Viimeisenkin marsun siirryttyä jyrsijöiden taivaaseen, Basta edustaa talouden ainutta nelijalkaista.
2. Koirahaaveita?
- On. Perhana. Saman päivän aikana saatan haaveilla heeleristä, rotikasta, corsosta, villakoirasta, aussiesta ja suursnautserista. Ota tästä nyt selvää ja varsinkin valitse tästä nyt sitten se koira numero dos. Ajankohta olisi ihanteellisin todennäköisesti vuoden päästä, mutta en tiedä miten minun käy, jos kesällä löydän sijoituskotia etsivän heelerinpennun. Aijaijai :)
3. Harrastuksia?
- Meillä on enemmän suuria kuvitelmia ja toiveita, kuin todellisia harrastuksia. Minä tykkäisin kokeilla kaikenlaisia lajeja, Basta sopisi niistä osaan. Tokoa ollaan treenailtu ja edelleen kotosalla treenaillaan. Kevätkesälle suunnittelen tokoa tai rallytokoa ihan kurssin muodossa. Koiratanssi olisi hauskaa, minun mielestä ainakin. Pk-lajeihin olisi mukava tutustua, mutta kun itsellä ei ole mitään taustatietoa eikä harrastajia kaverilistalla, pitää vähän selvitellä miten niihin hommiin pääsisi mukaan. Auto olisi kans kauhean kiva jos pitäisi metsään päästä. Agility jäi niiden kyynärien takia.
4. Miksi se rotu mikä kotoa löytyy?
- Amstaffi on... iloinen, energinen, reipas, rohkea, liikunnallinen, oppivainen, sopivalla tavalla pöllöpää, komea, koiran kokoinen ja lyhytkarvainen. Siksi.
5. Koiran plussat ja miinukset?
- plussat luettelin ehkä juuri yläpuolella, miinuksena miellyttämisenhaluttomuus, (koira)sosiaalisesti haasteellinen luonne ja matkailun kannalta ikävät rotukiellot, joihin amstaffi lähes aina lukeutuu.
6. Mitä löytyy koiran tarvikekaapista?
- Ulkomuistista latelen: ketjupanta, neljä puolikurkkaria, tavallinen nahkapanta, kolme nahkahihnaa, 3m grippiliina, 10m liina, lyhyt hihna, flexi, joustava hihna, kahdet valjaat, heijastinliivi, talvitakki, fleecehaalari, koiran ensiapupakkaus, tassuvaha, kumisuka ja kasa pyyhkeitä. Lelut ja ruuat erikseen.
7. Mitä koirasi syö?
- Lempimuonan tuotteilla mennään nyt pääasiallisesti, eli lihaa, luita yms yms. En silti voi puhua barffauksesta, koska lisukkeeksi heitellään nappuloita, omia ruuantähteitä jne. Rennosti otan nyt tämän ruokailun kun on kuitenkin aikuinen koira jo, eikä mitään allergioita tai muita oireita.
8. Sairauksia?
- diagnosoimaton ad/hd olis varmaan lähimpänä totuutta, mutta eeei, ei sairauksia. Ellei surkeita kyynäriä lasketa tähän ryhmään.
9. Koiran lempijuttuja?
- vetoleluleikit, vapaana metsissä juokseminen, kaverikoirien kanssa rällääminen, loputtomat rapsutukset, huomio keneltä tahansa ihmiseltä... aika perusjuttuja, etten sanoisi :)
10. Omistajan koulutusmetodit?
- Järjenkäyttö kunniaan. Ei riepotella eikä lällytellä, mennään asialinjalla eteenpäin ja pyritään ennakoimaan parhaan mukaan. Käytöstavoissa ja kasvatuksessa olen paljon jyrkempi kuin puhtaassa koulutuksessa; treenatessa meillä on kivaa ja namia tippuu pienemmästäkin onnistumisesta. Kotona jo opituista asioista luistaminen saattaa saada aikaan ukkosenjyrinää muistuttavan ääniskaalan omistajalta. Hyvänä esimerkkinä sängylle hyppääminen, sisääntullessa eteisestä rynniminen kamppeet päällä keittiöön... pikkujuttuja, joita odotan koiran jo hallitsevan. Vähän väliä täytyy kuitenkin muistutella, amstaffin täytyy tarkistaa päivittäin onko säännöt olennaisesti muuttuneet ;)
11. Miten koira ja sen kanssa harrastaminen on muuttanut arkeasti?
- Monella tavalla, positiivisesti. On lenkkiseuraa aina tarjolla, pääsen vihdoinkin kouluttamaan ihan omaa koiraa, saan opetella itsehillintää ja hyvien hermojen kasvattamista... Tietynlaiset rutiinit kai myös, vaikka toisaalta, Bastan elämä on niin epäsäännöllistä, että varsinaisista rutiineista on oikeastaan paha puhua. Ulkona ollaan paljon joka päivä ja ruoka tippuu 1-2 kertaa päivässä, siinä meidän rutiinit :D kellonajat voi olla ihan mitä vaan, aamulenkki on milloin vaan aamuneljästä kahteen iltapäivällä ja niin pois päin.
12. Tulevaisuuden tavoitteita?
- Bastan kohdalla toiveena on "vain" hyvin hallittavissa oleva koira, jonka kanssa on suhde kunnossa. Koska haluan pitää koiraa mahdollisimman paljon vapaana, on se luoksetulon varmuus meillä ihan ykkösjuttuna. Se on kaiken a ja o. En stressaa siitä, että Basta tulee sivulle vinoon tai ottaa vielä paikkakäskyn jälkeen yhden askeleen tai seuraa minua melko löysästi. Tärkeintä on, että arki toimii sujuvasti. Seuraavan koiran kanssa onkin vähän eri sävelet tavoitteiden suhteen... :)
1. Lauman kokoonpano?
- Basta amstaffi, ikää 20kk ja risat. Viimeisenkin marsun siirryttyä jyrsijöiden taivaaseen, Basta edustaa talouden ainutta nelijalkaista.
2. Koirahaaveita?
- On. Perhana. Saman päivän aikana saatan haaveilla heeleristä, rotikasta, corsosta, villakoirasta, aussiesta ja suursnautserista. Ota tästä nyt selvää ja varsinkin valitse tästä nyt sitten se koira numero dos. Ajankohta olisi ihanteellisin todennäköisesti vuoden päästä, mutta en tiedä miten minun käy, jos kesällä löydän sijoituskotia etsivän heelerinpennun. Aijaijai :)
3. Harrastuksia?
- Meillä on enemmän suuria kuvitelmia ja toiveita, kuin todellisia harrastuksia. Minä tykkäisin kokeilla kaikenlaisia lajeja, Basta sopisi niistä osaan. Tokoa ollaan treenailtu ja edelleen kotosalla treenaillaan. Kevätkesälle suunnittelen tokoa tai rallytokoa ihan kurssin muodossa. Koiratanssi olisi hauskaa, minun mielestä ainakin. Pk-lajeihin olisi mukava tutustua, mutta kun itsellä ei ole mitään taustatietoa eikä harrastajia kaverilistalla, pitää vähän selvitellä miten niihin hommiin pääsisi mukaan. Auto olisi kans kauhean kiva jos pitäisi metsään päästä. Agility jäi niiden kyynärien takia.
4. Miksi se rotu mikä kotoa löytyy?
- Amstaffi on... iloinen, energinen, reipas, rohkea, liikunnallinen, oppivainen, sopivalla tavalla pöllöpää, komea, koiran kokoinen ja lyhytkarvainen. Siksi.
5. Koiran plussat ja miinukset?
- plussat luettelin ehkä juuri yläpuolella, miinuksena miellyttämisenhaluttomuus, (koira)sosiaalisesti haasteellinen luonne ja matkailun kannalta ikävät rotukiellot, joihin amstaffi lähes aina lukeutuu.
6. Mitä löytyy koiran tarvikekaapista?
- Ulkomuistista latelen: ketjupanta, neljä puolikurkkaria, tavallinen nahkapanta, kolme nahkahihnaa, 3m grippiliina, 10m liina, lyhyt hihna, flexi, joustava hihna, kahdet valjaat, heijastinliivi, talvitakki, fleecehaalari, koiran ensiapupakkaus, tassuvaha, kumisuka ja kasa pyyhkeitä. Lelut ja ruuat erikseen.
7. Mitä koirasi syö?
- Lempimuonan tuotteilla mennään nyt pääasiallisesti, eli lihaa, luita yms yms. En silti voi puhua barffauksesta, koska lisukkeeksi heitellään nappuloita, omia ruuantähteitä jne. Rennosti otan nyt tämän ruokailun kun on kuitenkin aikuinen koira jo, eikä mitään allergioita tai muita oireita.
8. Sairauksia?
- diagnosoimaton ad/hd olis varmaan lähimpänä totuutta, mutta eeei, ei sairauksia. Ellei surkeita kyynäriä lasketa tähän ryhmään.
9. Koiran lempijuttuja?
- vetoleluleikit, vapaana metsissä juokseminen, kaverikoirien kanssa rällääminen, loputtomat rapsutukset, huomio keneltä tahansa ihmiseltä... aika perusjuttuja, etten sanoisi :)
10. Omistajan koulutusmetodit?
- Järjenkäyttö kunniaan. Ei riepotella eikä lällytellä, mennään asialinjalla eteenpäin ja pyritään ennakoimaan parhaan mukaan. Käytöstavoissa ja kasvatuksessa olen paljon jyrkempi kuin puhtaassa koulutuksessa; treenatessa meillä on kivaa ja namia tippuu pienemmästäkin onnistumisesta. Kotona jo opituista asioista luistaminen saattaa saada aikaan ukkosenjyrinää muistuttavan ääniskaalan omistajalta. Hyvänä esimerkkinä sängylle hyppääminen, sisääntullessa eteisestä rynniminen kamppeet päällä keittiöön... pikkujuttuja, joita odotan koiran jo hallitsevan. Vähän väliä täytyy kuitenkin muistutella, amstaffin täytyy tarkistaa päivittäin onko säännöt olennaisesti muuttuneet ;)
11. Miten koira ja sen kanssa harrastaminen on muuttanut arkeasti?
- Monella tavalla, positiivisesti. On lenkkiseuraa aina tarjolla, pääsen vihdoinkin kouluttamaan ihan omaa koiraa, saan opetella itsehillintää ja hyvien hermojen kasvattamista... Tietynlaiset rutiinit kai myös, vaikka toisaalta, Bastan elämä on niin epäsäännöllistä, että varsinaisista rutiineista on oikeastaan paha puhua. Ulkona ollaan paljon joka päivä ja ruoka tippuu 1-2 kertaa päivässä, siinä meidän rutiinit :D kellonajat voi olla ihan mitä vaan, aamulenkki on milloin vaan aamuneljästä kahteen iltapäivällä ja niin pois päin.
12. Tulevaisuuden tavoitteita?
- Bastan kohdalla toiveena on "vain" hyvin hallittavissa oleva koira, jonka kanssa on suhde kunnossa. Koska haluan pitää koiraa mahdollisimman paljon vapaana, on se luoksetulon varmuus meillä ihan ykkösjuttuna. Se on kaiken a ja o. En stressaa siitä, että Basta tulee sivulle vinoon tai ottaa vielä paikkakäskyn jälkeen yhden askeleen tai seuraa minua melko löysästi. Tärkeintä on, että arki toimii sujuvasti. Seuraavan koiran kanssa onkin vähän eri sävelet tavoitteiden suhteen... :)
torstai 14. maaliskuuta 2013
Päivitystä
Kevät lähestyy ja pieni alavire kaikenlaisen blogipäivityksen suhteen lienee häviämässä... Mikä lie auringonpaisteen aiheuttama päävika, mutta minulla on noussut kaikenlainen treeni-into ihan uusiin sfääreihin :) Bastastakin huomaa, että pelkät metsälenkit ei taida oikein riittää (aina välillä on ollut kausia, jolloin se on selkeästi ollut tarpeeksi) ja herra on vähän väliä tapittamassa vieressä että mitäs sitten puuhailtaisiin? Minä oon lueskellut ja katsellut hirmu paljon kaikenlaista koira-aiheista materiaalia ja nyt kun kaikki paineet on hus pois häädetty meidän elämästä (=häntämutka eliminoi näyttelyt, paskat kyynärät juoksemiset ja agilityt ja kemiallinen implantti näppärästi kieltää loputkin viralliset koetapahtumat) niin mikäs tässä harrastellessa! :D ainakaan ei tarvitse otsanahka rypyssä kiehua minkään kentän laidalla. Pidetään vaan hauskaa, opetellaan uusia juttuja ja kehitytään askel askeleelta :)
Paljon ollaan ihan lenkkeilty meidän mahtavissa lähimaastoissa, ja uusimpana koiratuttavuutena toimi viehättävä rotikkaneiti, joka pisti Bastan kyllä kunnolla aisoihin...
Mäkisissä maastoissa juokseminen aiheuttaa loppupäivälle tälläisen olotilan:
.... joka tosin noin kahden tunnin päästä kääntyy tälläiseksi riekkumiseksi:
 |
| TEHDÄÄN JOTAIN!!! |
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
lauantai 23. helmikuuta 2013
päivän kuva
Bastan kuulumiset: paljon metsälenkkejä ja siihen päälle hyvät unet sohvalla. Bastan vaatekaappi on päivitetty muutamalla uudella pannalla ja hihnalla... kun omistaja ei raaski tuhlata itseensä, on hauska törsätä koiraan. Hmmmmm.
perjantai 15. helmikuuta 2013
lauantai 12. tammikuuta 2013
Huonoja tuloksia
Mieli musteni aiemmin tällä viikolla, kun Bastan terveystulokset ilmestyivät eteeni. Ei mennyt ihan ajatusten mukaan, tuli niin sanotusti yllätyksenä.
Lonkat C/C
kyynärät 2/1
Ensimmäinen ajatus oli, että ei voi olla totta. Eikö meillä olekaan tervettä koiraa? Siitä ajatukset lähtivät myllertämään epäuskosta alakuloisuuteen ja huoleen; mitäs nyt? Mitä pitäisi ottaa huomioon, miten tästä eteenpäin? Lonkat eivät ole minulle niin iso mörkö, mutta nuo kyynärät... Huomaan ahdistuvani jo katsellessani Bastan loikkivan esim. korkealta kiveltä tai lumikasalta maahan. On tietenkin hirmu positiivista, että tulos on selvillä, kun koira on 1,5-vuotias, emmekä odottaneet tämän pidempään...
Koen myös huonoa omaatuntoa joistakin tapahtumista, kuten parin viikon takaisesta juoksulenkistä, jolloin ihmettelin Bastan "huonoa kuntoa", kun herra vaikutti haluttomalta juoksemaan, vauhti hiipui melkein samantien. Tuntuu pahalta, että en osannut havainnoida tai tulkita omaa koiraani sen paremmin.
Nyt kun pahimmasta alkushokista on päästy yli, keskitytään lähinnä tarkkailemaan mahdollisia oireiluja. Sillä välin otetaan ilo irti arjesta ja reippaillaan ja riehutaan kuten ennenkin - tästä edespäin kuitenkin koiran tahtiin.
Lonkat C/C
kyynärät 2/1
Ensimmäinen ajatus oli, että ei voi olla totta. Eikö meillä olekaan tervettä koiraa? Siitä ajatukset lähtivät myllertämään epäuskosta alakuloisuuteen ja huoleen; mitäs nyt? Mitä pitäisi ottaa huomioon, miten tästä eteenpäin? Lonkat eivät ole minulle niin iso mörkö, mutta nuo kyynärät... Huomaan ahdistuvani jo katsellessani Bastan loikkivan esim. korkealta kiveltä tai lumikasalta maahan. On tietenkin hirmu positiivista, että tulos on selvillä, kun koira on 1,5-vuotias, emmekä odottaneet tämän pidempään...
Koen myös huonoa omaatuntoa joistakin tapahtumista, kuten parin viikon takaisesta juoksulenkistä, jolloin ihmettelin Bastan "huonoa kuntoa", kun herra vaikutti haluttomalta juoksemaan, vauhti hiipui melkein samantien. Tuntuu pahalta, että en osannut havainnoida tai tulkita omaa koiraani sen paremmin.
Nyt kun pahimmasta alkushokista on päästy yli, keskitytään lähinnä tarkkailemaan mahdollisia oireiluja. Sillä välin otetaan ilo irti arjesta ja reippaillaan ja riehutaan kuten ennenkin - tästä edespäin kuitenkin koiran tahtiin.
torstai 3. tammikuuta 2013
Kemiallinen kastraatio - ekat vaikutukset
Noniin, nyt on ylitetty se aikaraja, jolloin kemiallisen kastraatiokapselin vaikutukset pitäisi alkaa olla näkyvillä. No onko? no onhan ne!
Basta on rauhallisempi. Sisällä ei hötkytä ihan yhtä pitkään kuin aiemmin ja vaikka aina leikistä innostuukin, saa omistaja olla myös rauhassa jatkuvalta huomionkerjäämiseltä. Päivän lenkkien jäädessä hieman tavallista lyhyemmiksi ei kohdata enää ad/hd-lasta, vaan koiran, joka toteaa sohvan pohjalta että otetaan sitten vähän pidemmät tirsat. Ulkona sitä energiaa on ihan sama täyspanos kuin ennenkin, mutta korvat ovat vähän auenneet.
Basta on ahne. Ruoka maistuu. Aiemmin oli turha tarjota ruokaa aamulla, jos takana ei ole kunnon lenkkiä, nyt menee täydet kipolliset ihan mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Mielellään monta kipollista. Ai oliko niitä kuivuneita nakkeja takin taskun pohjalla? heitä pari.
Tässä oli kaksi selkeintä eroa tähän asti. Katsotaan miten tilanne kehittyy...
Basta on rauhallisempi. Sisällä ei hötkytä ihan yhtä pitkään kuin aiemmin ja vaikka aina leikistä innostuukin, saa omistaja olla myös rauhassa jatkuvalta huomionkerjäämiseltä. Päivän lenkkien jäädessä hieman tavallista lyhyemmiksi ei kohdata enää ad/hd-lasta, vaan koiran, joka toteaa sohvan pohjalta että otetaan sitten vähän pidemmät tirsat. Ulkona sitä energiaa on ihan sama täyspanos kuin ennenkin, mutta korvat ovat vähän auenneet.
Basta on ahne. Ruoka maistuu. Aiemmin oli turha tarjota ruokaa aamulla, jos takana ei ole kunnon lenkkiä, nyt menee täydet kipolliset ihan mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Mielellään monta kipollista. Ai oliko niitä kuivuneita nakkeja takin taskun pohjalla? heitä pari.
Tässä oli kaksi selkeintä eroa tähän asti. Katsotaan miten tilanne kehittyy...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)