maanantai 14. marraskuuta 2011

Iltapäivälenkillä

Viimeisten parin viikon aikana Basta on oppinut muutaman uuden tempun - ja minä olen kuin tuore äiti, joka innosta hihkuen selittää jokaiselle puolitutulle luennoilla ja treeneissä, kuinka tänään mentiin ekaa kertaa maahan ja kuinka "sana" ja "hyppy" - käskyt alkaa jo erottua. Yritän ihan tosissani himmailla itseäni, koska mikään ei ole tylsempää kuin kuunnella jorinaa jonkun vieraan ipanan taidoista.. ;) 



Emmää ymmärrä....??
Mut kuuntelen kyllä tarkasti!


        
       Ai tassua.. piis of keik. Anna jo se nami. 


















Tässä tämänhetkiset taidot (pitää ihan itelle kirjoittaa muistiin): istu, anna tassu, maahan, tule, paikka, ole hyvä, hyppää, sana, pois, hushus. Viimeisessä hypähdellään taaksepäin :)  Seuraa-komentoa treenaillaan juuri nyt ja seuraavaksi ajateltiin kokeilla saadaanko ipana kierimään. Kauhean hauskaa, kun saa harjoittaa mielivaltaista treenailua viattoman luontokappaleen kustannuksella... Mutta innoissaan tuo on aina opettelemassa uusia juttuja, että mikäs siinä.


Treenituokio ohi, taas mennään!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Tulevaisuuden suunnitelmia

Basta täytti eilen 16 viikkoa. Kiloja on kertynyt suunnilleen yhtä monta kuin elettyjä viikkojakin. Pastelli osaa istua nätisti käskettäessä ja osaa odottaa ruokaansa kunnes saa luvan syömiseen. Citykoirana hän on päässyt tutustumaan niin rautatieasemaan kuin pääkaduille iltapäiväruuhkien aikaan. Hihnassa kulkeminen sujuu mielestäni nätisti, ikä huomioon ottaen, ja bussit, ohi suhaavat pyöräilijät tai katusoittajat eivät enää juurikaan järkytä meidän pikkuherraa.

Välillä käydään koirapuistossa moikkaamassa muita koirakavereita, ja Basta on aina hirmu innoissaan näistä reissuista, tosin nyt jo huomaa, että pientä tyhmänrohkeutta herrassa esiintyy (pakko ängetä arvonsa tuntevien vanhempien koirien naamalle hillumaan). Nopea kasvu on kostautunut siinä mielessä, että oma koko ei enää ihan hahmotu ja  leikkikavereiksi valitaan usein chihuja, joita on niin mukava lätkiä naamalle ja hypätä päälle painimaan... Sitten meidän lapsi jää murheellisena katsomaan, kun kaverit ei leikeistä riemastu.

 Bastasta huomaa, että se rodulleen tyypillisesti nauttii, kun saa käyttää leukojaan, ja verrattuna muihin koiriin joiden kanssa olen pelaillut, on amstaffilla jo pentuna yllättävän paljon voimaa. Sen lisäksi Basta on ollut rohkea, avoin, ja erittäin luoksepäästävä mitä tulee vieraisiin ihmisiin. Se on häntä vispaten moikkaamassa ihan jokaista vastaantulevaa - välillä jopa riesaksi asti.
Olisi mukava käydä jollain pentukurssilla, mutta tähän asti kaikki täällä päin järjestetyt ovat joko olleet huonoon aikaan, sijainneet jossain minne pääsee vain autolla tai maksaneet yli satasen :( Toiveisssa olisi käydä pentu/tokokurssi ja sen jälkeen omaan tahtiin "tokoilla" perusasioita kuntoon. Mutta sen enempää en tiedä millaiseen harrastustoimintaan meidän pitäisi tämä nelijalkainen lapsemme ohjata. Kummallakaan omistajista kun ei ole minkäänlaista kokemusta koiraharrastuksista, on kynnys lähteä mukaan jotenkin hiukkasen isompi. Sen tosin tiedämme varmaksi, että näyttelyt eivät ole meitä - eikä häntämutkaista koiraa - varten, joten ne me skippaamme suosiolla.

Tuntuu siltä, että ihmiset alkavat kouluttaa koiraansa jo luovutusikäisestä asti kohti jotain tiettyä harrastustoimintaa, mutta tiedä sitten mikä on koko totuus. Entä jos me opettelemme alkeita ensimmäisen vuoden? :D On myös ikävää, kun omissa ajatuksissani olisi mukava höntsyillä eri lajeja (toko, agility, haku, jälki, koiratanssi...), mutta hetken googleteltuani sain selville, että täälläkin päin agilityn alkeiskursseille järjestetään karsinnat... Kaikki on alusta alkaen niin Kovin Tavoitteellista!

torstai 20. lokakuuta 2011

Sorsia ja yksi pöllö.


Tänään oli ihana aurinkoinen ilma päivällä, ja olin intoa puhkuen lähdössä Bastan kanssa ulos lenkkeilemään.. Vastassani oli kuitenkin kaikkea muuta kuin innokas otus... Herra keskittyi lähinnä haukotteluun ja peiton alle kaivautumiseen ja mulkoili kädessäni ollutta hihnaa epäluuloisesti.


meitsillä on täs uni kesken...

 Pari lihapullaa taskussa selvitti tilanteen minun voitokseni ja näin pääsimme lähtemään Sorsapuistoon nauttimaan auringosta ja katselemaan kesyjä lintuja :) 

 
"Saanko hakea yhden välipalaksi?"
 

pyyntö evätty, tsekkaillaan sit vaan..

lauantai 3. syyskuuta 2011

This is it.

23 ja puolen vuoden odotus on vihdoinkin ruhtinaallisesti palkittu, kun meille tuli uusi nelijalkainen perheenjäsen. Elämä on simppeliä 9-viikkoisen pennun kanssa; syödään, pissataan, leikitään, nukutaan, syödään.... Tällä hetkellä on päivän kahdeksannet tirsat meneillään :)

Koska samassa taloudessa asustaa myös neljä reviiritietoista marsuherraa, on uuden isoveljen esittely tehtävä rauhallisesti. Toistaiseksi pienet pörröpäät eivät ole herättäneet uuden tulokkaan mielenkiintoa, ja siitä olen kyllä erittäin helpottunut.. Sen sijaan lattialta löytyvät papanat ja heinänkorret ovat nousseet herkkujen kärkeen :D

Basta Lepakkokorva ensimmäistä päivää uudessa kodissa.