Tauotonta vinkumista ja ovien raapimista, kusien perässä juoksemista, korvien kadottamista metsälenkeillä... Vielä kun ei ole mennyt totaalisesti hermot tuohon apinaan, niin taitaa olla hyvä hetki miettiä sitä pallien poistoa. Aika turhat killuttimet kotikoiralle.
Jos minä saisin päättää, lähtisi munat aika vikkelään, mutta Bastan faijan mielestä nyt vitsaillaan aivan liian vakavilla asioilla.. Pallien olemassaolo on pyhä juttu. Onneksi meillä on kompromissi: kemiallinen kastraatio. Sen pitäisi olla voimassa noin puoli vuotta kerrallaan ja sitä saa uusia niin monesti kun huvittaa. Hinta on tietenkin suhteellisen korkea verrattuna tavalliseen leikkaukseen, mutta sepäs ei olekaan enää minun murheeni... :)
Koira kastraatio voidaan tehdä myös kemiallisesti asentamalla sen ihon
alle hormonia vapauttava implantti. Tämä hormoni saa saman vaikutuksen
aikaiseksi kuin leikkaus, mutta ainoastaan puoleksi vuodeksi.
Kemiallinen koiran kastraatio soveltuu erityisen hyvin, jos perhe empii
leikkauspäätöstä ja haluaa arvioida mahdollisen leikkauksen
vaikutuksia koiran luonteelle. Osalle metsästyskoirista syksyllä
asennettava implantti tuo oman työrauhan metsästyskauden ajaksi. (elainlaakariin.fi)
Toivottavasti saadaan asia etenemään ja ehkä ensi viikolla eläinlääkärille...?
lauantai 14. huhtikuuta 2012
torstai 12. huhtikuuta 2012
Marsukato.
Vielä kuukausi sitten meiltä löytyi neljä marsua, mutta tänään huoneessa kuikuttaa vain yksi possu. Olen joutunut syömään sanojani viime aikoina oikein urakalla, nimittäin tähän asti olen julistanut, etten koskaan anna lemmikkejäni eteenpäin. Meiltä elukat menee vain hautaan.
Siinä vaiheessa, kun neljä marsua päättää jokainen tahollaan laittaa välit poikki toistensa kanssa, minä löydän itseni etsimästä lisähäkkejä ja siivoamasta neljää yksiötä, huolehtimassa, että jokainen possu pääsee vuorollaan jaloittelemaan ja että jokaisella on tarpeeksi virikkeitä ja tekemistä yksinäisyydestään huolimatta. Pari kuukautta meni nopeasti, mutta päässä pyöri jatkuvasti samat ajatukset: onko tässä nyt mitään itua? En muutenkaan ole täysin sinut sen asian kanssa, että omistan "häkkieläimiä" ja nyt häkityksen lisäksi niillä ei ole kavereitakaan. Itse en voinut marsulukua enää lisätä, joten eläinmäärä ei ollut kasvamassa. Olen aina pitänyt erityisen tärkeänä, että marsuilla on seuraa, joten ristiriita oli selvä.
Kun asiaa kypsyttelee päässään muutaman kuukauden, on jo mahdollista realistisesti miettiä, voisiko joku toinen tarjota lemmikilleni paremmat olosuhteet. Onko marsuni onnellinen saadessaan olla juuri minun marsuni, siitä huolimatta, että en voi enää tarjota sille lajitoverin seuraa? Vai kestäisikö se kodinvaihdon, jos siellä olisi marsumaista menoa? Näillä ajatuksilla päädyin vastaamaan ilmoitukseen, jossa etsittiin urosta tyttömarsujen laumaan. Muutaman viikon ja useamman viestin jälkeen Nakki lähtikin kanssani Kouvolaan, kohti uutta kotia. Vaikka marsulaumamme ehdottomasti persoonallisimman possun menetys olikin surullista, olin ehkä jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka hyvältä ja oikealta ratkaisulta marsuherran kodinvaihto tuntui. Olen melkoisen varma, että Nakki ei enää edes takaisin tulisi... :) on ollut myös ihana lukea kuulumisia ja katsella kuvia entisestä possustaan ja tietää, että herrasta pidetään hyvää huolta.
Samoihin aikoihin sattui kaksikin eri ihmistä etsimään urosmarsua Tampereelta päin. Jotenkin kokemuksesta rohkaistuneena vastailin ilmoituksiin, ja yhtäkkiä meiltä oli lähtenyt uusiin koteihin, "koeajalle", myös Hanski ja Niles. Jos marsuparit tulevat toimeen keskenään, niin hienoa, ja jos ei, niin sitten otan marsun takaisin. Vielä en siis lähde myymään ylimääräisiä häkkejä...
Tällä hetkellä kotona on vain Massa. Huomaan miettiväni, mitä seuraavaksi? Massalla on ollut jonkinverran sairasteluja riesanaan näiden vuosien ajan, muun muasssa silmästä poistettu kasvain, ripulia, pissavaivoja, irronnut kynsi ja ajoittain huonoa ruokahalua. Jos kaikki uusiin koteihin muuttaneet marsuni myös näissä kodeissa pysyvät, eivätkä palaudu minulle, on mietittävä, mitä teen marsuharrastukseni suhteen. Osa minusta hinkuaa vielä yhtä marsua, mutta sen olisi oltava (leikattu) naaras, jotta uskaltaisin kolmannen kaverin Massalle hankkia. Kieltämättä mietin, pitäisikö vielä aloittaa "alusta" marsuilu poikasen kanssa, mutta olen hieman epävarma.. Pelkään, että jos minulla on pieni poikanen, niin Massan kunto heikkenee ja lopulta minulla on taas yksi marsu kotona, jolle olisi hankittava kaveri. Kierre jatkuisi ja jatkuisi. Jollain tasolla olen jo luopumassa marsuilusta kokonaan, ja huomaan ajattelevani niitä hyviä puolia, kun kotona on vain koira; ei purua ja allergisoivaa heinää pitkin kämppää, ei kotiin sitovaa lemmikkiä, jota on hankala ottaa mukaan spontaaneille viikonloppureissuille, ei pelkoa siitä, pääseekö koira marsun kanssa samaan tilaan valvomattomasti (näinkin kävi kerran ja huh, kaikki säilyi ehjinä)... Toisaalta olen aikamoinen kotirotta ja olisihan se yksi häkillinen marsuja hoitamisen ja siivoamisen kannalta ihan eri juttu kuin neljä. Käyn päänsisäistä taistelua siitä, kumpi puoli listasta täyttyy nopeammin; negatiivinen vai positiivinen.
Juuri nyt keskityn kuitenkin hoitamaan näitä kahta poitsua, jotka talosta löytyy ja seuraamaan uudelleensijoitettujen marsviinien tilannetta. Asia kerrallaan. Uskoisin, että vappuna on jo ajatukset lähteneet selkeästi johonkin (..oikeaan!) suuntaan. Oli se sitten marsutonta tai marsullista.
Siinä vaiheessa, kun neljä marsua päättää jokainen tahollaan laittaa välit poikki toistensa kanssa, minä löydän itseni etsimästä lisähäkkejä ja siivoamasta neljää yksiötä, huolehtimassa, että jokainen possu pääsee vuorollaan jaloittelemaan ja että jokaisella on tarpeeksi virikkeitä ja tekemistä yksinäisyydestään huolimatta. Pari kuukautta meni nopeasti, mutta päässä pyöri jatkuvasti samat ajatukset: onko tässä nyt mitään itua? En muutenkaan ole täysin sinut sen asian kanssa, että omistan "häkkieläimiä" ja nyt häkityksen lisäksi niillä ei ole kavereitakaan. Itse en voinut marsulukua enää lisätä, joten eläinmäärä ei ollut kasvamassa. Olen aina pitänyt erityisen tärkeänä, että marsuilla on seuraa, joten ristiriita oli selvä.
Kun asiaa kypsyttelee päässään muutaman kuukauden, on jo mahdollista realistisesti miettiä, voisiko joku toinen tarjota lemmikilleni paremmat olosuhteet. Onko marsuni onnellinen saadessaan olla juuri minun marsuni, siitä huolimatta, että en voi enää tarjota sille lajitoverin seuraa? Vai kestäisikö se kodinvaihdon, jos siellä olisi marsumaista menoa? Näillä ajatuksilla päädyin vastaamaan ilmoitukseen, jossa etsittiin urosta tyttömarsujen laumaan. Muutaman viikon ja useamman viestin jälkeen Nakki lähtikin kanssani Kouvolaan, kohti uutta kotia. Vaikka marsulaumamme ehdottomasti persoonallisimman possun menetys olikin surullista, olin ehkä jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka hyvältä ja oikealta ratkaisulta marsuherran kodinvaihto tuntui. Olen melkoisen varma, että Nakki ei enää edes takaisin tulisi... :) on ollut myös ihana lukea kuulumisia ja katsella kuvia entisestä possustaan ja tietää, että herrasta pidetään hyvää huolta.
Samoihin aikoihin sattui kaksikin eri ihmistä etsimään urosmarsua Tampereelta päin. Jotenkin kokemuksesta rohkaistuneena vastailin ilmoituksiin, ja yhtäkkiä meiltä oli lähtenyt uusiin koteihin, "koeajalle", myös Hanski ja Niles. Jos marsuparit tulevat toimeen keskenään, niin hienoa, ja jos ei, niin sitten otan marsun takaisin. Vielä en siis lähde myymään ylimääräisiä häkkejä...
Tällä hetkellä kotona on vain Massa. Huomaan miettiväni, mitä seuraavaksi? Massalla on ollut jonkinverran sairasteluja riesanaan näiden vuosien ajan, muun muasssa silmästä poistettu kasvain, ripulia, pissavaivoja, irronnut kynsi ja ajoittain huonoa ruokahalua. Jos kaikki uusiin koteihin muuttaneet marsuni myös näissä kodeissa pysyvät, eivätkä palaudu minulle, on mietittävä, mitä teen marsuharrastukseni suhteen. Osa minusta hinkuaa vielä yhtä marsua, mutta sen olisi oltava (leikattu) naaras, jotta uskaltaisin kolmannen kaverin Massalle hankkia. Kieltämättä mietin, pitäisikö vielä aloittaa "alusta" marsuilu poikasen kanssa, mutta olen hieman epävarma.. Pelkään, että jos minulla on pieni poikanen, niin Massan kunto heikkenee ja lopulta minulla on taas yksi marsu kotona, jolle olisi hankittava kaveri. Kierre jatkuisi ja jatkuisi. Jollain tasolla olen jo luopumassa marsuilusta kokonaan, ja huomaan ajattelevani niitä hyviä puolia, kun kotona on vain koira; ei purua ja allergisoivaa heinää pitkin kämppää, ei kotiin sitovaa lemmikkiä, jota on hankala ottaa mukaan spontaaneille viikonloppureissuille, ei pelkoa siitä, pääseekö koira marsun kanssa samaan tilaan valvomattomasti (näinkin kävi kerran ja huh, kaikki säilyi ehjinä)... Toisaalta olen aikamoinen kotirotta ja olisihan se yksi häkillinen marsuja hoitamisen ja siivoamisen kannalta ihan eri juttu kuin neljä. Käyn päänsisäistä taistelua siitä, kumpi puoli listasta täyttyy nopeammin; negatiivinen vai positiivinen.
Juuri nyt keskityn kuitenkin hoitamaan näitä kahta poitsua, jotka talosta löytyy ja seuraamaan uudelleensijoitettujen marsviinien tilannetta. Asia kerrallaan. Uskoisin, että vappuna on jo ajatukset lähteneet selkeästi johonkin (..oikeaan!) suuntaan. Oli se sitten marsutonta tai marsullista.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Lenkkitreffit
Ennen pääsiäistä Basta pääsi pitkästä aikaa lenkki- ja leikkitreffeille, kun ystävä tuli hoitokoiran kanssa meillepäin. Täältä lähdettiin yhdessä metsään riehumaan ja saatiinkin koirat rättiväsyneiksi. Metsään en hoksannut ottaa kameraa mukaan, mutta lenkin jälkeen tuli napattua pari kuvaa. Tässä todistusaineistoa, että Bastalla on tyttökavereitakin :)
Basta osaa kyllä olla nätisti muiden koirien kanssa, tai ainakin narttujen. Huolimatta siitä, että neiti oli jo vähän vanhempi ja hieman arasteli Bastan innokkuutta, tulivat hyvin toimeen keskenään ja lenkillä fiilis pysyi rentona. Nyt olisikin kovin tärkeää saada Bastalle enemmän koirakavereita, joiden kanssa peuhata ja riehua, mutta tällä hetkellä ei oikein lähipiirissä natsaa - tutuilla on lähinnä poikia ja vanhempien urosten kanssa kun en mielelläni lähde tuota jätkää juoksuttamaan, just in case.
Basta osaa kyllä olla nätisti muiden koirien kanssa, tai ainakin narttujen. Huolimatta siitä, että neiti oli jo vähän vanhempi ja hieman arasteli Bastan innokkuutta, tulivat hyvin toimeen keskenään ja lenkillä fiilis pysyi rentona. Nyt olisikin kovin tärkeää saada Bastalle enemmän koirakavereita, joiden kanssa peuhata ja riehua, mutta tällä hetkellä ei oikein lähipiirissä natsaa - tutuilla on lähinnä poikia ja vanhempien urosten kanssa kun en mielelläni lähde tuota jätkää juoksuttamaan, just in case.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Pitkäperjantai...
... sujui meillä vauhdikkaasti. Aamulla tehtiin tunnin lenkki lähimaastoon, iltapäivällä käytiin mökillä juoksentelemassa ja illalla kierrettiin keskustan uimarantaa. Ollaan siis kotiseuduilla pääsiäisviikonloppua viettämässä, ja tarkoitus on pyhittää päivät aktiiviselle lenkkeilylle :)
 |
| Basta ja sisko |
 |
| mökillä patsastelua... |
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Tuhot nollassa.
Kun meille tuli koira, kaikki (tutut ja ventovieraat) ihmiset naureskelivat jo alkuun, kuinka meidän tulee varautua kämpän totaaliseen tuhoutumiseen; sohva syödään heti alkuunsa palasiin, listat ja lattiat rouhitaan remppakuntoon ja kaikki irtain kalusto jyrsitään kauniille hampaidenjäljille. No en tiedä onko käynyt uskomaton mäihä, onko lattialle jätetyt luut tehnyt tehtävänsä, vai johtuisiko se siitä, että koira ei joudu olemaan yksin kuin muutamia tuntia päivässä, mutta Basta ei ole tuhonnut kotona mitään :) tähän olen kyllä supertyytyväinen, ja toivonkin, että sama tahti jatkuu myös tulevaisuudessa..
Yllä olevassa kuvassakin revittiin herran kanssa yhdessä vanha sohvatyyny palasiksi, eli hurjasta alkuasetelmasta huolimatta ihan sallitut leikit oli kuvanottohetkellä käynnissä ;)
psssst. meidän marsut ovat syöneet sitten senkin edestä omaisuutta; lukemattomia laturinjohtoja, listoja, villapaidan jne jne... Pikkutermiitit perk*le!
Takatalvi
Masentaa tuo lumen määrä juuri kuin ehti tiet sulaa jo hyvää vauhtia.. Eipä muuta kun talvikengät takaisin jalkaan ja metsään kahlaamaan polkuja auki :D en suostu tallentamaan kuviin näitä huhtikuisia lumikasoja, joten tässä jotain kuvia menneeltä talvelta. Huom: menneeltä! häivy jo, huspois.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Basta 9kk :)
Tästä ilosta me ollaankin ilmoittauduttu tokon alkeiskurssille, joka alkaa kuukauden päästä.. Saa nähdä miten meillä siellä sujuu, itse vähän pelkään, että koko kurssi menee rauhoittumisen ja keskittymisen opetteluun :D miten sitä voikaan kuunnella ohjeita kun ympärillä juoksentelee kiinnostavia koiria.. Huoh.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)