Kolmas treenikerta takana. Sää oli viileä, varmaan 10 astetta kylmempi kuin viikko sitten. Ihana Suomen ilmasto! Treenaamisen puolesta kuitenkin ihan positiivista. Ehkä, tosin ei meille tällä kertaa.
Koko tunti oli ihan paskaa :) mulla vähän kiristi päässä mikälie ärsytys, harmitti kun en ollut saanut opetettua Bastalle viikon aikana kunnolla perusasentoa ja Basta oli vähän sillai et fak juu biaatch. Mahtavat lähtökohdat siis! Ensin tosiaan näytettiin, miten se perusasento sujuu ja ei se nyt oikein taipunut ihan niin hyvin kuin kotona. Siitä se harmitus taisikin alkaa.
Luoksepäästävyyttä testatessamme tuli todettua - taas kerran - että Basta on Erittäin Luoksepäästävä Amstaffi. Juu tervetuloa vain, saat pusun vaikka otsaan asti jos tulet tarpeeksi lähelle. Eli riemusta pursuava jätkä moikkasi tavoilleen uskollisesti oikein kauniisti ja rupesi vielä pureskelemaan ohjaajan hihaa... Neljä tassua ei todellakaan pysyneet maassa.
Seiso-käskyä aloimme harjoittelemaan seuraavaksi, se on Bastalle ihan vierasta, sillä ei ole sitä tullut koskaan kokeiltua.. Huomaa, ettei meillä ole käyty näyttelyissä ;) koira ei meinannut saada ihan heti jujun päästä kiinni, vaan tarjosi sinnikkäästi istumista. Mutta jonkin ajan päästä alettiin saada seisomisia ja sain jotain palkattavaa. Käskystä tosin ei vielä seiso, sitä pitää siis hioa.
Lopuksi teimme luoksetulot. Ehdin jo herätellä toiveita hienosta treenien lopusta liikkeeseen, jonka me nyt pitkälti hallitaan, niin mitä vielä! Jätkä käy kusella siinä luoksetulon ohella. Jepjep. Eli ensimmäisellä kerralla kusaistaan ohimennen, toisella kerralla juoksee ohi. Jälkimmäisellä kerralla minä sitten pinkaisin toiseen suuntaan, niin kyllähän se koirakin sieltä vauhdilla tulee perään, mutta verrattuna muutaman muun kurssilaisen suoritukseen, aika noloa oli meidän meno.
Muutenkin puolet tunnista ihmeteltiin maasta löytyviä roskia ja hinguttiin puskiin kuselle. Jos jotain laihaa lohtua keksin, niin mitenkään maanisesti se ei ole toisten koirien perään, ihan vain satunnaisia yrityksiä mennä vieruskaverin luokse.
Mitä tästä nyt opitaan?
... Kun huomaat, että heti treenien alussa ottaa päähän, sano se vaikka ääneen, älä patoudu.
... Ehkä tuolla otuksella on murkkuikä.
... Täytynee olla vähän viileämpi arjessa, jospa alkaisi kiinnostaa yhdessä touhuaminen enemmän.
Nyt lähden itse pariksi tunniksi pihalle ja otetaan huomenna uusi päivä toiveikkaasti vastaan! Kotiläksyksi saimme luoksepäästävyyttä (joku koirankestävä kaveri pitäisi tähän saada huijattua avuksi...) ja seisomista. Toivottavasti pääsen pian raportoimaan jotain mukavampaa koulutuksen saralta.
torstai 31. toukokuuta 2012
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
lauantai 26. toukokuuta 2012
La-la-lauantai
Bastalla on hämmentävä tapa piehtaroida asfaltilla. Mä ymmärrän varsin hyvin nurmikolla, hiekassa, lumessa tai mudassa piehtaroinnin, mutta tää jätkä vie sen kyllä asteen pidemmälle. Asfaltilla! Toisaalta se voi olla jonkinlainen koirien kuorintahoito, kun pienet kivet ja katupöly rutisee ihon ja kovan alustan välillä. :)
Bastalla on myös toinen hauska tapa, nimittäin se tykkää viedä itse itseään lenkille. Jos se juoksentelee hihna perässä roikkuen, se ennenpitkää nappaa hihnan suuhunsa ja sitten mennään ja lujaa... ehkä se on kivempi suussa nipussa kuin perässä roikkumassa?
Bastalla on myös toinen hauska tapa, nimittäin se tykkää viedä itse itseään lenkille. Jos se juoksentelee hihna perässä roikkuen, se ennenpitkää nappaa hihnan suuhunsa ja sitten mennään ja lujaa... ehkä se on kivempi suussa nipussa kuin perässä roikkumassa?
johdot talteen maasta roikkumasta!
perjantai 25. toukokuuta 2012
Se on rikki nyt.
Hmmmhp. Taas ollaan opittu elämänviisauksia. "Älä osta halpaa ja heikkolaatuista". Käytössäni on nimittäin ollut käytettynä ostettu talutinvyö, sellainen hyvin hyvin yksinkertainen malli. Mä olen aivan ihastunut tuohon hands-free-talutusmuotoon ja lähes kaikki lenkit on tullut viime aikoina vedettyä sillä. Siihen asti, kunnes Basta kävi puskakusella, ruopas muutaman kerran ja otti ja lähti nollasta sataan tuosta minun vierestä.. joustonaru venyy.. venyy.. NAKS! katki ja koira jatkaa matkaa eteenpäin naru maata viistäen, minulla enää pelkkä vyö ja rippeet ympärillä.
Kiroan sen hetken, kun hykertelin tyytyväisenä "kymppien säästöä" ostaessani tuon hötiskön. Ensimmäisestä kesätyötilistä matka jatkuu eläinkauppaan pistämään ne kympit ihan kunnolliseen hihnaan.
Ps. koirankin matka pysähtyi (edessä olevan spanielin perseeseen) ja päästiin kotiin. Onneksi oli pieni narunnysä jäljellä josta sain nolona ohjailla koiraa epäonnistuneen lenkkimme päätteeksi. Aika näky.
Kiroan sen hetken, kun hykertelin tyytyväisenä "kymppien säästöä" ostaessani tuon hötiskön. Ensimmäisestä kesätyötilistä matka jatkuu eläinkauppaan pistämään ne kympit ihan kunnolliseen hihnaan.
Ps. koirankin matka pysähtyi (edessä olevan spanielin perseeseen) ja päästiin kotiin. Onneksi oli pieni narunnysä jäljellä josta sain nolona ohjailla koiraa epäonnistuneen lenkkimme päätteeksi. Aika näky.
Koirakoulu 2/6
Eilen oli tokon alkeiskurssin toinen tunti, jonne lähdimme reippaasti kotoa kävellen. Ilma oli _lämmin_ ja perille päästyämme katselin hieman kauhuissani "kentälle", joka oli ihan suoraan auringossa. Onneksi siirryimme hieman syrjään, varjoisampaan. Mietin kyllä itsekseni, että ihanko tosissaan jotkut sitten kesähelteillä vetää suorassa paisteessa tunnin treenejä.. Mä taidan vaan olla niin hellekammoinen, että ajatuskin ahdistaa.
Tunnin teemoina oli tällä kertaa perusasento (tai sen opettelu pikkuhiljaa, vielä ilman mitään vihjesanoja) sekä maahanmeno. Näiden lisäksi kertailtiin vielä vanhaa, eli pujoteltiin muiden koirien ohi yrittäen pitää oma koira kiinnostuneena ohjaajaan, hihna löysällä. Meillä meni paremmin kuin pari viikkoa sitten, mikä oli mukavaa, mutta kyllä sai kokoajan huudahdella ja piipittää, jotta se tosiaan ihmettelisi minua eikä labbista, bichon frisetä, saksanseisojaa.... :) Kävimme myös tervehtimässä vetäjää ja tällä kertaa Basta ei saanut riehukohtausta, vaan ihan tosissaan käveli ja istui suhteellisen nätisti. Suhteellisen, eli piti kyllä uusia pari kertaa, ennenkuin meni mallikkaasti. Mutta neljä tassua taisi pysyä maassa :)
Pujottelussa menin sanomaan Bastalle, että "seuraa", josta sain hyvää noottia. Emmehän me ole opetelleet koskaan sen tarkemmin tai yksityiskohtaisemmin, mitä se seuraaminen oikein tarkoittaa, enkä siinäkään tilanteessa oikeastaan vaatinut Bastalta mitään tarkkaa suoritusta, toivoin vain, että se olisi vilkuillut minuun päin. Täytyy myöntää, että en tiedä, mitä Bastan sanakirjassa "seuraa" - käsky oikein tarkoittaa, ja taidan vain odottaa, että sitä treenaillaan ohjatusti, etten turhaan käytä käskyjä, joita en ole miettinyt loppuun asti. Se oli tosi hyvä huomautus minulle, jäin sitä miettimään.
Maahanmenoa harjoiteltiin ensin istumisen ja sitten seisomisen kautta. Basta menee kyllä maahan (tosin tarvitsee aika selkeän käsimerkin siihen käskyn ohelle), mutta aina istumisen kautta. Yhden kerran sainkin sen sitten menemään seisaalta makuulle, ja siitähän nostettiin hirmuiset bileet pystyyn ;) Treenattiin myös paikallaan makaamista aikaa pidentäen ja se sujui ihan nätisti. Niinkuin paikallaan istumisessa, myös makaamisessa Basta jaksaa olla suhteellisen (..tää suhteellinen on jo hieman huvittava määrite) kärsivällinen.
Jossain vaiheessa treenejä keskittyminen alkoi herpaantua, koiran katse harhaili taas kentän reunalle keppien suuntaan ja namit ei jaksanut kiinnostaa enää yhtään. Musta tuntuu, että tuollaisessa tilanteessa olisi voinut olla hyvä tehdä Bastan kanssa pieni lenkki tai vaikka leikkiä hetki lelun kanssa, eikä vaan sitkeästi yrittää toistella samoja asioita, mutta en taida ihan vielä hahmottaa noita koiratreenien "sääntöjä". Tässä sen huomaa, että on vielä aika aloittelija..
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
On - Off
Kun on monta tuntia juossut, hyppinyt, polskinut ja moikkaillut uusia naamoja, on amstaffinkin pakko hellittää on-napin päältä ja ottaa ihan todella hyvät tirsat. Mielellään lelun vierestä, tyyny pään alla, peitto lämmittämässä järvessä pulikoinutta pullukkaa... :}
Tää on niin lavastettu kuva! - B
Taas mökillä :)
Ihanaa olla taas kotireissulla, tosin melko lyhyellä sellaisella taas kerran. Siitä huolimatta on ollut kivaa ja aktiivista, mökillä on saatu purettua energiat minimiin juoksentelemalla metsikössä ja kahlaamalla rantavedessä. Pariin otteeseen Bastan vesiriehunta oli jo sen verran hurjaa, että epäilin sen lähtevän pidemmällekin uintireissulle. Toistaiseksi on kuitenkin kaikki tassut pysyneet pohjassa :)
Meitsi täs pönöttää ja suunnittelee uintireissua naapuriin...
..suunnitelmani menivät puihin.
Vesistöltä ehdittiin poiketa myös kuivalle maalle ja tutkimaan, mitä mökkirakennusten alta löytyy.. Allekirjoittanut oli varma, että sieltä lentää lepakkolauma, käärmeitä tai ainakin keskimääräistä kiukkuisempi siili silmille, joten siirryttiin reippaasti eteenpäin.
Kuvassa pieni vink-vink, missä mahtaa mökkimme sijaita? ;) joku kulttuurisesti sivistynyt voisi tämän tästä hoksata.
Järvessä kahlaamisen jälkeen piti tietenkin ryönätä nurtsilla turkki kuivaksi...
Mielettömät kesäfiilikset!
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Vertaistukea
Minä olen ollut alkuviikosta asti hieman kipeänä ja Basta on viettänyt laatuaikaa isäntänsä kanssa, itse yritän keskittyä paranemiseen. Tänään illalla herra tuli kuitenkin luokseni ("pitkästä aikaa" - jo pari päivää yksinään tuntuu ihmeen orvolta kun on tottunut koiran läsnäoloon :) ) ja kykenin tekemään lyhyen metsälenkin. Eli istun kannolla ja annan koiran juoksennella parikymmentä minuuttia edestakaisin, ja sitten äkkiä takaisin..
Basta on sisällä kuitenkin hyvin sisäistänyt päivän fiiliksen, eikä riehu tai pyöriskele levottomasti. Sen sijaan herra makaa äärimmäisen masentuneen näköisenä pitkin pituuttaan jaloissani. Kuvamateriaalia todistamassa tämän illan meiningit:
Basta on sisällä kuitenkin hyvin sisäistänyt päivän fiiliksen, eikä riehu tai pyöriskele levottomasti. Sen sijaan herra makaa äärimmäisen masentuneen näköisenä pitkin pituuttaan jaloissani. Kuvamateriaalia todistamassa tämän illan meiningit:
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Turistina näytelmissä
Olipa taas piristävää käydä (kolmannen kerran) Tampereen kv-koiranäyttelyissä, näin äitienpäivän kunniaksi. Minä taannun aina ihan viisivuotiaaksi, kun kävelen hallissa isojen koiramassojen seassa... Kuin karkkikaupassa olisi :) Roikuin amstaffikehän laidalla ja ihmettelin kuinka pieniä osa koirista onkaan, nartut nyt tietenkin pienempiä, mutta monet uroksetkin oli paljon Bastaa kevyempiä. Pitäisi varmaan annostella hieman tiukemmalla otteella niitä ruokia, vaikka toisaalta ihan sutjakalta tuo otus tuntuu käsissä.
Bastalla kun on lievä häntämutka (tai häntäkoukku, niinkuin papereissa taidetaan mainita) ei sen kanssa olla suunniteltu sen kummempaa näyttelyuraa, mutta kieltämättä voisi olla kiinnostavaa kuulla, millaisen arvostelun meidän maanantaikappale saisi.. Sitä ennen pitäisi kuitenkin treenailla hieman seisottamista ja muuta vastaavaa.. Ehkä olisi myös eduksi, jos handlerilla olisi aavistus siitä, mitä siellä kehässä tapahtuu... :D enhän minä tänäänkään keskittynyt muuhun kuin koiriin. Tyypillistä.
Luonnollisesti tieni vei melko vauhdikkaasti ostoskojujen ääreen ja kaikenlaista "tosi halpaa" ja "onpa kätsyä" tarttui mukaan. Etsin isoa ja kestävää vetolelua, ja tuo köysi oli ihan mahtava! Punainen patukka lähti mukaan eurolla, ei sitä sillä hinnalla voinut sinnekään jättää. Namipussia olen alkanut katselemaan, kun noita huppareita saa möhnäisten taskujen takia pestä viikon välein... Niissäkin hintaero oli huima, Hurtan hifistelypussit oli lähemmäs kahtakymppiä, tuo simppeli ostokseni verotti tiliäni neljän euron verran. Ehkä tarpeellisin oli kuitenkin tuo taitettava kuppi, mahtuu pieneen tilaan niin on kiva kuskata treeneihin tai raahata mukana kuumana kesäpäivänä puistossa makoillessa.
Bastalla kun on lievä häntämutka (tai häntäkoukku, niinkuin papereissa taidetaan mainita) ei sen kanssa olla suunniteltu sen kummempaa näyttelyuraa, mutta kieltämättä voisi olla kiinnostavaa kuulla, millaisen arvostelun meidän maanantaikappale saisi.. Sitä ennen pitäisi kuitenkin treenailla hieman seisottamista ja muuta vastaavaa.. Ehkä olisi myös eduksi, jos handlerilla olisi aavistus siitä, mitä siellä kehässä tapahtuu... :D enhän minä tänäänkään keskittynyt muuhun kuin koiriin. Tyypillistä.
Luonnollisesti tieni vei melko vauhdikkaasti ostoskojujen ääreen ja kaikenlaista "tosi halpaa" ja "onpa kätsyä" tarttui mukaan. Etsin isoa ja kestävää vetolelua, ja tuo köysi oli ihan mahtava! Punainen patukka lähti mukaan eurolla, ei sitä sillä hinnalla voinut sinnekään jättää. Namipussia olen alkanut katselemaan, kun noita huppareita saa möhnäisten taskujen takia pestä viikon välein... Niissäkin hintaero oli huima, Hurtan hifistelypussit oli lähemmäs kahtakymppiä, tuo simppeli ostokseni verotti tiliäni neljän euron verran. Ehkä tarpeellisin oli kuitenkin tuo taitettava kuppi, mahtuu pieneen tilaan niin on kiva kuskata treeneihin tai raahata mukana kuumana kesäpäivänä puistossa makoillessa.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Vyötärön ja kaulan ympärys sama
Kävin eilen hakemassa Bastalle uuden pannan treeneihin, ja muutenkin kasvattamaan meidän surkean kokoista pantakokoelmaa ja voi hyvänen aika kun tuo on ihan naurettavan kokoinen. Oli pakko mitata oman vyön kanssa vierekkäin (ainut mikä kaapista löytyy, en ole jostain syystä vyöihmisiä...) ja se oli perkele pidempi :)
Tahtoo jo toisen koiran, joka on kokoa kolme kiloa ja jolle saa ostaa ihan pikkuriikkisiä pantoja.. sellaisia mitkä menee hädintuskin oman nilkan ympäri :)
... eikä sitten mitään ilkkumisia sohvan kunnosta, se on retro!
Tahtoo jo toisen koiran, joka on kokoa kolme kiloa ja jolle saa ostaa ihan pikkuriikkisiä pantoja.. sellaisia mitkä menee hädintuskin oman nilkan ympäri :)
... eikä sitten mitään ilkkumisia sohvan kunnosta, se on retro!
torstai 10. toukokuuta 2012
Ihkaensimmäiset treenit
Hohhoh, en tiedä kumpaa väsyttää tällä hetkelllä enemmän, emäntää vai koiraa, kun kotiuduimme hetki sitten elämämme ensimmäisistä tokotreeneistä! Päällimmäisin tunne on tyytyväisyys ja innokkuus - samalla myös syvä nöyryys :D en tiennyt mitä odottaa muiden kurssilaisten tasosta tai koirani käyttäytymisestä treenikentällä, joten ajatukset olivat melko nollatilanteessa ennen treenejä. Ja hyvä niin.
Selvennettäköön alkuun, että tämä oli minulle ihan ihkaensimmäinen ohjattu treeni, joissa olen koiran kanssa. Vaikka olin alkuun stressannut siitä, hötkyileekö Basta tunnilla, oli ihan "mukava" huomata, että tottahan toki siellä välillä yksi jos toinenkin koira haukahtaa tai on muuten vain levoton. Oppimassahan siellä ollaan.
Aivan ensimmäiseksi tehtäväksi saimme tervehtimisen; kävellään ohjaajan luokse, istutetaan koira ja kätellään koiran ollessa rauhallisesti vieressä, neljä jalkaa maassa. Minä olen lähes aina pitänyt Bastaa oikealla puolellani ja varsinkin tilanteissa jossa haluan koiran parhaiten hallintaan, koen, että oikealla puolella pitäminen on minulle fyysisesti helpompaa. Meille kuitenkin sanottiin heti alkuun, että koska tokoilussa virallisesti koira on aina vasemmalla puolella, siihen kannattaa opettaa heti... Joten tervehtimään mennessä siirsin koiran vasemmalle. Ja voi luoja, niin pieni asia, mutta tuntui kun koira ei olisi hanskassa yhtään! :D tottakai asiaan vaikutti myös se, että Basta oli superinnoissaan, eli toisinsanoen hyppi jokaiseen ilmansuuntaan, loikki minua päin, ryntäili kohti ohjaajaa, syöksyi maassa lentävien lehtien perään.. Se oli todella mieltä ylentävä aloitus treenille :D koira innoissaan ja minä ongelmissa oman koordinaatiotajuni kanssa. Haha.
Eli ensimmäinen tehtävämme sujui surkeasti. Ja samalla uskon, että sillä oli aivan merkittävä vaikutus ihan kaikkeen. Kun heti alkuunsa onnistuu kekkuloimaan koiran kanssa, ei vaan yksinkertaisesti voi olla liian itsevarma tai olevinaan yhtään taitavampi kuin mitä onkaan. Siinä sitä takoo itselleen, että nyt nainen turpa kiinni ja kuuntele tarkkaan mitä fiksummat ihmiset opastaa, niin voit joku elämän päivä olla itse treeneissä ylpeänä. :)
Tervehtimisen jälkeen menimme ympyrän muotoiseen kehään ja yksitellen koirakot pujottelivat muiden koirien läpi. Tarkoitus oli ohittavalla koirakolla mennä hihna löysänä ja nätisti muiden ohi samalla kuin muut pyrkii pitämään oman koiransa rentona ohittavasta koirasta huolimatta. Tämäkään ei sujunut ihan oppikirjan mukaan; Basta oli paikalla ollessa aivan liian intona muista koirista, joten vaikka keskittymiskyky säilyi aina ajoittain, se yllättäen katosi juuri sillä hetkellä, kun toinen koira oli selän takana..... Ja meidän lähtiessä pujottelemaan, oli alku katastrofaalinen. Basta hyppi kahden ensimmäisen ohitettavan koiran ympärillä, kunnes jotain tapahtui (otin itseäni ja koiraa niskasta kiinni) ja kuljettiin lopun matkaa suhteellisen näppärästi. Hihna oli kuitenkin kireällä.
Kaksi ensimmäistä tehtävää ei mennyt mitenkään kehuttavasti meidän osalta, mutta jotain mekin osasimme. Nimittäin paikallaan istuminen sujui jo tosi mukavasti! Jätimme koiran istumaan ja kävelimme muutaman metrin eteenpäin, siitä takaisin koiran luo, ja palkkaus onnistuneesta suorituksesta. Bastan kanssa on aika paljon treenattu paikallaan olemista, joten en uskonut sen olevan erityisen haastavaa, mutta olin silti positiivisesti yllättynyt siitä, että Basta todella pysyi pitkiä aikoja paikoillaan (minä kävelin 10 metrin päähän, eri suuntiin, hyppelehdin jne) huolimatta siitä, että kentällä oli muita koiria. Se oli kannustavaa :) tämä sujuikin mukavasti siihen asti, kunnes nakkipalkka ei enää riittänyt, vaan Basta olisi selkeästi kaivannut parempaa palkkausta (ja toi asian esille hyvin konkreettisesti nappaamalla maasta kepin jolla olisi pitänyt leikkiä). Minun ja ohjaajan mielestä lelupalkat olisi nostattanut kierroksia kuitenkin turhan paljon, joten namipalkkaan oli tyydyttävä. Sain kuitenkin vinkin ottaa taskuuni jonkinlaisen kepin, jota voi vähän vilauttaa jos motivaatio meinaa kadota tyystin.
Treenasimme "vapaa" - käskyä hieman erilaisemmassa merkityksessä, kuin mihin sen olen itse aina liittänyt. Tarkoitus oli paikallaan istumisen palkkauksen ja kehujen jälkeen sanoa vapaa, joka tarkoittaa koiralle, että no more fun and games ;) eli sen jälkeen ei lällytellä millään tavalla. Tavoitteena on, että koira yhdistää sanan "vapaa" namien ja leikkimisen loppumiseen, eikä näinollen haluaisi sitä ollenkaan kuulla... Ja tämä tietenkin aina suoritusten palkkauksen jälkeen. Minusta tuntuu, että en tule tätä ihan heti sisäistämään käytännössä.
Treenasimme myös kontaktia ja se sujui näppärästi. Seisoin koiran edessä kädet sivuilla, toisessa kädessä namia ja kun koira ottaa itse katsekontaktin minuun, palkkasin. Minä menin heti mokailemaan, kun aloin opettaa Bastalle käskysanaa siihen, jolloin sain heti korjausta, että äläpä muuten tee noin.
Loppuun otimme vielä luoksetuloa, ja se sujui myös hyvin, ei mitään erityistä mainittavaa :) Basta tuli niin kovaa kuin kintuistaan pääsi luokseni, näitä me treenataan ihan päivittäin maastossa. Siitä huolimatta pyysin laittamaan Bastan kiinni liinaan ihan kaiken varalta, näin itselläkin oli varmempi olo kun ei tarvinnut miettiä, mitä sitten jos se karkaa tielle tai säntää jonkun koiran luokse. Ja näin se oma varma olo varmasti myös välittyy koiraan paremmin.
Siinähän se tunti jo hyvin vierähtikin, kotiin saimme vielä kirjalliset kotitehtävät ja kahden viikon päästä on seuraavat treenit :)
Selvennettäköön alkuun, että tämä oli minulle ihan ihkaensimmäinen ohjattu treeni, joissa olen koiran kanssa. Vaikka olin alkuun stressannut siitä, hötkyileekö Basta tunnilla, oli ihan "mukava" huomata, että tottahan toki siellä välillä yksi jos toinenkin koira haukahtaa tai on muuten vain levoton. Oppimassahan siellä ollaan.
Aivan ensimmäiseksi tehtäväksi saimme tervehtimisen; kävellään ohjaajan luokse, istutetaan koira ja kätellään koiran ollessa rauhallisesti vieressä, neljä jalkaa maassa. Minä olen lähes aina pitänyt Bastaa oikealla puolellani ja varsinkin tilanteissa jossa haluan koiran parhaiten hallintaan, koen, että oikealla puolella pitäminen on minulle fyysisesti helpompaa. Meille kuitenkin sanottiin heti alkuun, että koska tokoilussa virallisesti koira on aina vasemmalla puolella, siihen kannattaa opettaa heti... Joten tervehtimään mennessä siirsin koiran vasemmalle. Ja voi luoja, niin pieni asia, mutta tuntui kun koira ei olisi hanskassa yhtään! :D tottakai asiaan vaikutti myös se, että Basta oli superinnoissaan, eli toisinsanoen hyppi jokaiseen ilmansuuntaan, loikki minua päin, ryntäili kohti ohjaajaa, syöksyi maassa lentävien lehtien perään.. Se oli todella mieltä ylentävä aloitus treenille :D koira innoissaan ja minä ongelmissa oman koordinaatiotajuni kanssa. Haha.
Eli ensimmäinen tehtävämme sujui surkeasti. Ja samalla uskon, että sillä oli aivan merkittävä vaikutus ihan kaikkeen. Kun heti alkuunsa onnistuu kekkuloimaan koiran kanssa, ei vaan yksinkertaisesti voi olla liian itsevarma tai olevinaan yhtään taitavampi kuin mitä onkaan. Siinä sitä takoo itselleen, että nyt nainen turpa kiinni ja kuuntele tarkkaan mitä fiksummat ihmiset opastaa, niin voit joku elämän päivä olla itse treeneissä ylpeänä. :)
Tervehtimisen jälkeen menimme ympyrän muotoiseen kehään ja yksitellen koirakot pujottelivat muiden koirien läpi. Tarkoitus oli ohittavalla koirakolla mennä hihna löysänä ja nätisti muiden ohi samalla kuin muut pyrkii pitämään oman koiransa rentona ohittavasta koirasta huolimatta. Tämäkään ei sujunut ihan oppikirjan mukaan; Basta oli paikalla ollessa aivan liian intona muista koirista, joten vaikka keskittymiskyky säilyi aina ajoittain, se yllättäen katosi juuri sillä hetkellä, kun toinen koira oli selän takana..... Ja meidän lähtiessä pujottelemaan, oli alku katastrofaalinen. Basta hyppi kahden ensimmäisen ohitettavan koiran ympärillä, kunnes jotain tapahtui (otin itseäni ja koiraa niskasta kiinni) ja kuljettiin lopun matkaa suhteellisen näppärästi. Hihna oli kuitenkin kireällä.
Kaksi ensimmäistä tehtävää ei mennyt mitenkään kehuttavasti meidän osalta, mutta jotain mekin osasimme. Nimittäin paikallaan istuminen sujui jo tosi mukavasti! Jätimme koiran istumaan ja kävelimme muutaman metrin eteenpäin, siitä takaisin koiran luo, ja palkkaus onnistuneesta suorituksesta. Bastan kanssa on aika paljon treenattu paikallaan olemista, joten en uskonut sen olevan erityisen haastavaa, mutta olin silti positiivisesti yllättynyt siitä, että Basta todella pysyi pitkiä aikoja paikoillaan (minä kävelin 10 metrin päähän, eri suuntiin, hyppelehdin jne) huolimatta siitä, että kentällä oli muita koiria. Se oli kannustavaa :) tämä sujuikin mukavasti siihen asti, kunnes nakkipalkka ei enää riittänyt, vaan Basta olisi selkeästi kaivannut parempaa palkkausta (ja toi asian esille hyvin konkreettisesti nappaamalla maasta kepin jolla olisi pitänyt leikkiä). Minun ja ohjaajan mielestä lelupalkat olisi nostattanut kierroksia kuitenkin turhan paljon, joten namipalkkaan oli tyydyttävä. Sain kuitenkin vinkin ottaa taskuuni jonkinlaisen kepin, jota voi vähän vilauttaa jos motivaatio meinaa kadota tyystin.
Treenasimme "vapaa" - käskyä hieman erilaisemmassa merkityksessä, kuin mihin sen olen itse aina liittänyt. Tarkoitus oli paikallaan istumisen palkkauksen ja kehujen jälkeen sanoa vapaa, joka tarkoittaa koiralle, että no more fun and games ;) eli sen jälkeen ei lällytellä millään tavalla. Tavoitteena on, että koira yhdistää sanan "vapaa" namien ja leikkimisen loppumiseen, eikä näinollen haluaisi sitä ollenkaan kuulla... Ja tämä tietenkin aina suoritusten palkkauksen jälkeen. Minusta tuntuu, että en tule tätä ihan heti sisäistämään käytännössä.
Treenasimme myös kontaktia ja se sujui näppärästi. Seisoin koiran edessä kädet sivuilla, toisessa kädessä namia ja kun koira ottaa itse katsekontaktin minuun, palkkasin. Minä menin heti mokailemaan, kun aloin opettaa Bastalle käskysanaa siihen, jolloin sain heti korjausta, että äläpä muuten tee noin.
Loppuun otimme vielä luoksetuloa, ja se sujui myös hyvin, ei mitään erityistä mainittavaa :) Basta tuli niin kovaa kuin kintuistaan pääsi luokseni, näitä me treenataan ihan päivittäin maastossa. Siitä huolimatta pyysin laittamaan Bastan kiinni liinaan ihan kaiken varalta, näin itselläkin oli varmempi olo kun ei tarvinnut miettiä, mitä sitten jos se karkaa tielle tai säntää jonkun koiran luokse. Ja näin se oma varma olo varmasti myös välittyy koiraan paremmin.
Siinähän se tunti jo hyvin vierähtikin, kotiin saimme vielä kirjalliset kotitehtävät ja kahden viikon päästä on seuraavat treenit :)
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Varusteurheilua
Meidän koiralla on melkoisen pieni varustearsenaali käytössään. En oikein tiedä mistä se johtuu, minä kyllä viihdyn mainiosti eläintarvikekaupoissa ja nautin ostosten tekemisestä ;). Siitä huolimatta havahduin äsken huomaamaan, että meillä ei ole huomisen treeneihin sopivaa pantaa. Bastalla on nimittäin kolme pantaa, jonka lukumäärä noin kymmenen minuuttia sitten kaventuikin kahteen. Hurtan nahkapanta ei mene enää kiinni... Tämä tuli vähän yllätyksenä, tai ei kai sittenkään, siitä on kuukausi kun sitä viimeksi sovitettiin.
En käytä enää lainkaan tavallista nahkapantaa, sillä kävely on paljon paremmin hallinnassa, kun koirakin hoksaa, että panta kuristuu, jos vetää liikaa. Nahkapannan kanssa koira puksutti menemään kuin veturi, minun nykimisistä tai suoranaisista repimisistä huolimatta. Ja se kulutti omia hermojani turhan paljon. Niin kauan, kun lenkillä pitää muistuttaa, miten hihnassa kävellään, on (puoli)kuristava mielenterveydellisistä syistä ihanteellisin vaihtoehto.
 | |
| tälläinen jäi ylimääräiseksi |
Näin ollen kaulan ympärillä pyörii jokken nahkainen puolikuristava tai ihan normaali ketju. Tosin yhä useammin kaulan ympärillä ei kuitenkaan pyöri mitään, vaan käytössä on Hurtan ihanat oranssit y-valjaat, jotka vyötaluttimeen yhdistettynä antavat koiralle luvan vetää ihan niin paljon kuin lystää. Minulla kun on haaveissa juosta kesällä pidempiä lenkkejä koiran kanssa, ts. harrastaa koirajuoksua, niin olen yrittänyt opettaa vetämisen olevan sallittua valjaissa. Myös metsälenkeillä (eli noin 80 prosenttia meidän lenkeistä) käytän valjaita, ihan jo maastosta erottuvuden vuoksi :) Tuo otus todella osaa sulautua puskiin ja polkuihin..
 | |
| basta sydän hurtta valjaat |
Mutta koska treeneihin pitää tulla tavallisen pannan - eli ei kuristavan - kanssa varustautuneena, minun täytynee käydä huomenna aamulla ostoksilla...
Pssst. Miten pirussa nuo (jälki)liinat maksavat maltaita? Se on pelkkää hihnaa! Ostin 10 metrin liinan ja maksoin siitä noin 25 euroa. Eilen löysin jostain halpahallista samanlaista materiaalia olevaa mitä-lie-hihnaa, 6m 3,80 euroa. Arvaatkaa kuka aikoo omin pienin käsin väkerrellä siitä plus lukosta hieman edullisemman version... (itseasiassa minä en tee mitään, vaan delegoin työn tuolle käsityömiehelle mutta ilmainen DIY-vinkki kuitenkin tarjolla :))
tiistai 8. toukokuuta 2012
Höpinää rodun valinnasta
Minä olen halunnut koiraa niin kauan kun muistan; niin kauan kun olen verbaalisesti osannut ilmaista itseäni. Alle kouluikäisenä osasin luetella toistasataa koirarotua ja tunnistin kadulla vastaan kävelevät rodut. Luin koirakirjoja, katselin kaupoissa koiratarvikeosastoja ja toivoin, että saisin pian tehdä ostoksia niiden hyllyjen välissä :) Lenkitin tuttavien koiria ja sain hihnan toiseen päähän jopa tanskandoggin - tämäkin tapahtui alle kouluikäisenä, mikä on tällä hetkellä ajateltuna hieman pelottavaa..
Koiraa ei kuitenkaan kuulunut. Meille ei saanut koiraa ottaa. Muistan, kun kuulimme, että äitini lempirotu on beagle, joten yritimme siskoni kanssa epätoivoisesti lobata snoopya myös meidän perheeseen. Tuloksetta. Ilmeisesti jatkuvaa mankunaa ei kuitenkaan jaksettu enää kuunnella, ja sainkin niin sanotun kompromissilemmikin, marsun. Jannu eli seitsemän vuotta ja kieltämättä lievensi koirakuumeilua, mutta ei kadottanut sitä mihinkään. Ymmärsin, että koira tulee elämääni vasta asuessani omillani joten keskityin miettimään, mikä rotu minulle sitten tulisi, kun h-hetki koittaa.
Olen todennäköisesti miettinyt (puoli)vakavissani lähes jokaista koirarotua (metsästys - ja vinttikoiria lukuunottamatta), mutta amstaffi ei jostain syystä ollut rotuna tuttu ennen kuin törmäsin sellaiseen junassa. Ja se olikin kohtalokas tapaaminen. Punainen, hillittömän utelias ja rohkea pentu kulki junan käytävää tasaista tahtia ja itsevarmoin elkein tuli suoraan luokseni, tai tarkemmin sanottuna ruokakassini luokse, ja pisti päänsä kassiin. Omistajansa pahoitellessa minä taisin vain hihitellä ja kokea perustavanlaatuisen valaistumisen: tuollaisen mötikän minäkin haluan!
Kotiin päästyäni ryntäsin koneelle etsimään koiralle rotua. Kun salapoliisityö oli selvitetty, alkoi reilun viiden vuoden taustatutkimus rodun osalta; lueskelin kasvattajien sivuja, foorumeita ja juttelin muiden amstaffistien kanssa. Kaikki lukemani ja kuulemani vain vahvistivat käsitystäni rodusta ja siitä, että se olisi juuri oikea valinta minulle.
Meillä asuva amstaffi on rohkea, aktiivinen, avoin, ihmisystävällinen, tasapainoinen, sopeutuva, leikkisä ja erittäin huumorintajuinen, helposti oppiva (niin hyvässä kuin pahassakin), hyvähermoinen ja valpas vahti tarvittaessa (tällä hetkellä tosin kummituksia näkyy ja kuuluu vähän turhan useasti). Minä halusin koiran, joka on koiran kokoinen, reipas ja toimintakykyinen, valmis lähtemään seuraksi pitkille lenkeille, iloinen ja avoin, mutta tositilanteessa omistajaansa puolustava, lyhytkarvainen, hiljainen kaveri. Koira on vielä nuori, mutta tähän mennessä näyttää siltä, että toiveeni ovat kokonaisvaltaisesti toteutumassa :)
Jos voisin mennä takuuseen siitä, että Basta tulee vielä aikuisenakin toisten koirien kanssa mutkattomasti toimeen, voisin pitää rotua aivan täydellisenä. Toistaiseksi meidän junnu osaa ottaa rennosti koiratapaamiset, mutta rodun tuntien en elättele toiveita koirasosiaalisesta amstaffista lopun ikää. Tämä on silti lähes ainoa miinus listallani, joten sen kanssa elellään. Ja jos oikein asiaa ajattelee, niin koira-aggressiivisia hurttia löytyy niin laajalti eri roduista, että kyse on mielestäni myös kasvatuksesta, ei pelkästään perimästä. Terveisin eräs, joka käveli räyhäävän kultaisennoutajan ohi tänään aamulenkillään.
(Olemme saaneet monta ihmistä rodun puolestapuhujiksi niin koirapuistossa kuin kadulla kohdatessa. Monet ovat myöntäneet ennakkoluulonsa ja epäilynsä rodun osalta, vaikka eivät ole koskaan amstaffia kasvokkain kohdanneetkaan. Ja kun tämä pusukone tulee vastaan leveä hymy kasvoillaan, alkaa hymy levitä myös vastaantulijan kasvoilla. Kun meidän kanssa lenkkeilee, ja huomaa kuinka rennosti Basta suhtautuu remmiräyhiin (pikku)koiriin, alkaa ajatukset aukeamaan ihan uusille urille; hyvänen aika, tappajakoira ei yritäkään pörrin kurkkuun kiinni!)
 |
| Ensimmäinen kuva Bastasta :) |
Koiraa ei kuitenkaan kuulunut. Meille ei saanut koiraa ottaa. Muistan, kun kuulimme, että äitini lempirotu on beagle, joten yritimme siskoni kanssa epätoivoisesti lobata snoopya myös meidän perheeseen. Tuloksetta. Ilmeisesti jatkuvaa mankunaa ei kuitenkaan jaksettu enää kuunnella, ja sainkin niin sanotun kompromissilemmikin, marsun. Jannu eli seitsemän vuotta ja kieltämättä lievensi koirakuumeilua, mutta ei kadottanut sitä mihinkään. Ymmärsin, että koira tulee elämääni vasta asuessani omillani joten keskityin miettimään, mikä rotu minulle sitten tulisi, kun h-hetki koittaa.
 |
| Kasvattajan luona vauhti päällä |
Olen todennäköisesti miettinyt (puoli)vakavissani lähes jokaista koirarotua (metsästys - ja vinttikoiria lukuunottamatta), mutta amstaffi ei jostain syystä ollut rotuna tuttu ennen kuin törmäsin sellaiseen junassa. Ja se olikin kohtalokas tapaaminen. Punainen, hillittömän utelias ja rohkea pentu kulki junan käytävää tasaista tahtia ja itsevarmoin elkein tuli suoraan luokseni, tai tarkemmin sanottuna ruokakassini luokse, ja pisti päänsä kassiin. Omistajansa pahoitellessa minä taisin vain hihitellä ja kokea perustavanlaatuisen valaistumisen: tuollaisen mötikän minäkin haluan!
Kotiin päästyäni ryntäsin koneelle etsimään koiralle rotua. Kun salapoliisityö oli selvitetty, alkoi reilun viiden vuoden taustatutkimus rodun osalta; lueskelin kasvattajien sivuja, foorumeita ja juttelin muiden amstaffistien kanssa. Kaikki lukemani ja kuulemani vain vahvistivat käsitystäni rodusta ja siitä, että se olisi juuri oikea valinta minulle.
Meillä asuva amstaffi on rohkea, aktiivinen, avoin, ihmisystävällinen, tasapainoinen, sopeutuva, leikkisä ja erittäin huumorintajuinen, helposti oppiva (niin hyvässä kuin pahassakin), hyvähermoinen ja valpas vahti tarvittaessa (tällä hetkellä tosin kummituksia näkyy ja kuuluu vähän turhan useasti). Minä halusin koiran, joka on koiran kokoinen, reipas ja toimintakykyinen, valmis lähtemään seuraksi pitkille lenkeille, iloinen ja avoin, mutta tositilanteessa omistajaansa puolustava, lyhytkarvainen, hiljainen kaveri. Koira on vielä nuori, mutta tähän mennessä näyttää siltä, että toiveeni ovat kokonaisvaltaisesti toteutumassa :)
 |
| kotona, tyytyväisenä... |
Jos voisin mennä takuuseen siitä, että Basta tulee vielä aikuisenakin toisten koirien kanssa mutkattomasti toimeen, voisin pitää rotua aivan täydellisenä. Toistaiseksi meidän junnu osaa ottaa rennosti koiratapaamiset, mutta rodun tuntien en elättele toiveita koirasosiaalisesta amstaffista lopun ikää. Tämä on silti lähes ainoa miinus listallani, joten sen kanssa elellään. Ja jos oikein asiaa ajattelee, niin koira-aggressiivisia hurttia löytyy niin laajalti eri roduista, että kyse on mielestäni myös kasvatuksesta, ei pelkästään perimästä. Terveisin eräs, joka käveli räyhäävän kultaisennoutajan ohi tänään aamulenkillään.
(Olemme saaneet monta ihmistä rodun puolestapuhujiksi niin koirapuistossa kuin kadulla kohdatessa. Monet ovat myöntäneet ennakkoluulonsa ja epäilynsä rodun osalta, vaikka eivät ole koskaan amstaffia kasvokkain kohdanneetkaan. Ja kun tämä pusukone tulee vastaan leveä hymy kasvoillaan, alkaa hymy levitä myös vastaantulijan kasvoilla. Kun meidän kanssa lenkkeilee, ja huomaa kuinka rennosti Basta suhtautuu remmiräyhiin (pikku)koiriin, alkaa ajatukset aukeamaan ihan uusille urille; hyvänen aika, tappajakoira ei yritäkään pörrin kurkkuun kiinni!)
maanantai 7. toukokuuta 2012
lauantai 5. toukokuuta 2012
Visiitti
Tehtiin Bastan kanssa hyvin extempore pikavisiitti kotipuoleen ja vietettiin siellä yhden yön verran aikaamme... Taas sai herra nauttia mummolan herkuista (aiemmin niin kovin koiravastainen äitini on tehnyt täydellisen takinkäännöksen ja nykyään pakastimessa on oma osio koiran murkinoille... ;)) ja tien toiselta puolelta alkavista maastoista; tuoreet, vieraat hajut meinasivat viedä koiran mennessään mutta onneksi nakit taskussani voittivat kiusauksen pidemmistä tutkimusmatkoista.
Bastan kanssa on mukava matkustaa, sillä itse matkanteko on alkanut sujua viime kuukausien aikana kerta kerralta paremmin ja paremmin. Kuljettiin sitten bussilla, autolla tai junalla, koira rauhoittuu ensimmäisen viiden minuutin alkuhötkyilyn jälkeen ja ottaa tirsat jaloissani. Toki välillä on vastustamattomia häiriötekijöitä (kuten kissoja bokseissaan...), mutta on helpottavaa tietää, ettei tarvitse enää reissata paikasta toiseen ihan samanlaisen sähikäisen kanssa kuin puoli vuotta sitten :)
torstai 3. toukokuuta 2012
Toukokuun ajatuksia
Bastan elintila kaventui hieman, kun vaihdoin kämppää pienempään. Muutenkin on totuttelemista, kun samassa asunnossa asustelee kämppis, joka ei ainakaan ihan heti lämpene mukanani tulleelle hauvavauvalle.. :) Onneksi keskustan kämppä pysyy samana, tuttuna ja turvallisena. Kaikkeen tottuu.
Otimme selvää kemiallisesta kastraatiosta, ja sain niin outoja vastauksia, että on pitänyt hetken verran odottaa ennen päätöstä ryhtyä toimenpiteisiin. Eläinlääkäriasemalta kerrottiin, että kemiallinen kastraatio tarkoittaa koiralle elinikäistä kilpailukieltoa, ja tämä on aika lailla lukemaani ja kuulemaani vastaan.. Jotenkin tuntuu siltä, että sieltä nyt jaettiin aivan virheellistä informaatiota, mutta tuntuuhan se hullulta, jos eläinlääkäriltä ei saa faktoja. Samalla kysyimme hintaa, ja täällä operaatio kustantaa noin 150 euroa. Hinta tuplaten ja pallileikkaus olisi siinä, mutta kun minä en ole se, joka saa päättää, niin jatketaan kemiallisen pallittomuuden linjalla.. :) Vielä ei ole kapseli ihossa, mutta koitetaan ennen kesää sekin hoitaa pois.
Tänään meillä olisi ollut tokokurssin ensimmäinen kerta, teoriatunti, mutta kävin sen jo kuukausi sitten, enkä viitsinyt mennä enää kertaamaan, kun on kuitenkin tuoreessa muistissa siellä käydyt asiat. Tietenkin olisi ollut kiva mennä katsomaan, millaisia koirakkoja meidän ryhmään tulee, ja millaisia ongelma-alueita ja kehittämisen tarpeita muilla on, mutta eiköhän ne selviä sitten myöhemminkin!
Ensi viikolla on vihdoinkin ensimmäinen käytännön tunti ja pakko myöntää, että vähän jännittää. En tiedä mitä sisäfilettä minun täytyy Bastalle ottaa mukaan evääksi, jotta keskittyminen olisi edes puolet tunnista minuun kohdistunutta, eikä kaikkiin ympärillä oleviin koiriin..
Mutta jotain iloista ja positiivista - pihalla on ihana keväinen ilma ja tänäänkin ollaan lenkkeilty muutaman tunnin verran rauhallista tahtia, haistellen joka kolmatta pensasta ja ottaen ilon irti aina kun on ollut pieni mahdollisuus poiketa veteen polskimaan. Bastaa on ihana seurata, kun se ottaa juoksuspurtteja pururadalla, pyörii ja piehtaroi nurmikossa ja lopuksi yrittää napata suuhunsa aaltoja vedestä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että meillä on kesästä ja lämmöstä täysin rinnoin nauttiva koira :)
Otimme selvää kemiallisesta kastraatiosta, ja sain niin outoja vastauksia, että on pitänyt hetken verran odottaa ennen päätöstä ryhtyä toimenpiteisiin. Eläinlääkäriasemalta kerrottiin, että kemiallinen kastraatio tarkoittaa koiralle elinikäistä kilpailukieltoa, ja tämä on aika lailla lukemaani ja kuulemaani vastaan.. Jotenkin tuntuu siltä, että sieltä nyt jaettiin aivan virheellistä informaatiota, mutta tuntuuhan se hullulta, jos eläinlääkäriltä ei saa faktoja. Samalla kysyimme hintaa, ja täällä operaatio kustantaa noin 150 euroa. Hinta tuplaten ja pallileikkaus olisi siinä, mutta kun minä en ole se, joka saa päättää, niin jatketaan kemiallisen pallittomuuden linjalla.. :) Vielä ei ole kapseli ihossa, mutta koitetaan ennen kesää sekin hoitaa pois.
Tänään meillä olisi ollut tokokurssin ensimmäinen kerta, teoriatunti, mutta kävin sen jo kuukausi sitten, enkä viitsinyt mennä enää kertaamaan, kun on kuitenkin tuoreessa muistissa siellä käydyt asiat. Tietenkin olisi ollut kiva mennä katsomaan, millaisia koirakkoja meidän ryhmään tulee, ja millaisia ongelma-alueita ja kehittämisen tarpeita muilla on, mutta eiköhän ne selviä sitten myöhemminkin!
Ensi viikolla on vihdoinkin ensimmäinen käytännön tunti ja pakko myöntää, että vähän jännittää. En tiedä mitä sisäfilettä minun täytyy Bastalle ottaa mukaan evääksi, jotta keskittyminen olisi edes puolet tunnista minuun kohdistunutta, eikä kaikkiin ympärillä oleviin koiriin..
Mutta jotain iloista ja positiivista - pihalla on ihana keväinen ilma ja tänäänkin ollaan lenkkeilty muutaman tunnin verran rauhallista tahtia, haistellen joka kolmatta pensasta ja ottaen ilon irti aina kun on ollut pieni mahdollisuus poiketa veteen polskimaan. Bastaa on ihana seurata, kun se ottaa juoksuspurtteja pururadalla, pyörii ja piehtaroi nurmikossa ja lopuksi yrittää napata suuhunsa aaltoja vedestä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että meillä on kesästä ja lämmöstä täysin rinnoin nauttiva koira :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)