Tänään on ollut haasteellinen päivä. Heräsin nenäpusuihin puoli neljältä aamulla, ja tiesin heti mistä oli kysymys. Eilen illalla syödyt luut päättivät tulla vauhdilla pihalle. Eipä siinä auttanut kun nostaa ruhonsa ja lähteä silmät vielä puoliummessa ulos koiran kanssa... Basta hoiti tarpeensa ja kävelimme molemmat vikkelästi takaisin sisälle. Ja ehdinpä noin puoli tuntia nukkua, kun märkä kuono oli taas tökkimässä hereille. Ei perkl..... Kaikkeen en minäkään taivu, joten jätin kylppärin oven auki, jospa herra Bastardo osaisi hoitaa asiansa edes sinne kylppärin lattialle. Aamulla herättyäni löysin 3 läjää, joista kaksi oli sihtattu erittäin huolellisesti matolle. Jotta yllätykset eivät olisi loppuneet näin lyhyeen, sain siivottavakseni myös kaksi hämmentävän valtavaa oksennuskasaa.
Hyvää huomenta siis!
Aamulenkityksen aikana sitä kakkaa puserrettiin pihalle ihan huolella. Kahden tunnin luennon jälkeen kiirehdin kotiin vain haistaakseni heti ulko-ovelta imelän p*skan hajun. Sitä itseään oli vähän siellä sun täällä. Koira oli hyvin helpottuneen näköinen, kun tulin kotiin.
Tehtiin pitkä lenkki, jonka aikana äkisteltiin - suurimmaksi osaksi turhaan - ja minä tein taas uuden hauskan havainnon; palliosastolla on jotain häikkää. No eikös siellä ollut jokin naarmu tai hiertymä joka oli hangannut paikat verille. Basta ei omalla käytöksellään antanut mitään viitteitä, että herkillä alueilla olisi mitään problematiikkaa, itse vain kesken kävelyn sihtasin katsettani verestävään alueeseen. Voi voi!
Kotona suihkuteltiin (= koira yritti juosta seinille tai seinän läpi, mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin suihkun alle nöyrtyminen) ja tsiikailtiin että vähän ikävältä näyttää. Bastardo nukkui koko iltapäivän ja minä arvoin että lähteäkö treeneihin vai eikö lähteä. Viimeistä kertaa kun olivat, niin päätin mennä katsomaan miten meillä siellä sujuu ja onko koiralla virtaa ollenkaan.
Virta oli miinuksen puolella, mutta nälkä ja leikkihalu oli plussalla, joten meillä oli ihan kelpo treenit. Sain jopa kommenttia kuinka hyväkäytöksinen Basta on. Siinä vaiheessa olin jo satavarma, että tää koira on todella kipee ;) onneksi paras kaveri Ruuti innosti treenien jälkeen herra Alavireen kunnon riehuntasessioihin, jotta tiesin toisen olevan vielä ihan kondiksessa. Nyt on ilta vietetty rutisten ja ruokaa kinuten. Aika normaalia Bee-miehen käytöstä siis.
Voi kunpa ensi yön saisi nukkua rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti