Pääsiäisriehut

Kohtaamisia metsässä

Ihan ensin täytyy hehkuttaa sitä, että Bastan kanssa lenkkeily maastossa on nykyään varsin mukavaa, sillä luoksetulon varmuus ja sitä kautta luottamus koiraan on kasvanut. Koko talven taisin pitää jätkällä kolmen metrin liinaa valjaissa metsissä juoksennellessa, mutta nyt ollaan menty reilu kuukausi ihan oikeasti vapaana.

Paljon on tullut koiria vastaan ja onneksi kaikki kerrat ovat menneet meidän puolelta hyvin, eli Basta ei ole karannut kenenkään luokse, vaan pysynyt paikoillaan. En ole käyttänyt tule-käskyä näissä tilanteissa, joissa toinen koirakko on jo melko lähellä meitä, vaan käsken pysähtymään ja kävelen itse luokse. Se tuntuu varmimmalta keinolta.

Aina välillä tulee kummallisia kohtaamisia, joista jään miettimään, mitä sen toisen koiran omistajan päässä liikkui, vai liikkuiko mitään. Mitään suorastaan negatiivisia tilanteita ei ole hetkeen ollutkaan (muistan sen siitä, että en ole tainnut raivota kenellekään hetkeen :D ), mutta kummallisia senkin edestä.

Yksi päivä huomasin, että meitä vastaan oli tulossa nainen kahden vinttikoiransa kanssa. Vaikka hän selvästi huomasi meidät (pysähtyi jne) ja huomasi, että otin oman koirani kiinni, ei hän tehnyt elettäkään omien koiriensa hallitsemiseksi. Vinttikoirat juoksivat suoraan meidän luokse, eikä edelleenkään tämän omistajan toimesta kuulunut käskyjä. Minä sitten hätistelin haukkuvat koirat meidän luota (Basta kun oli kiinni, niin tukka oli pystyssä), eikä tällä omistajalla ollut edes kiire noukkia omiaan pois tilanteesta. Olin niin hämmentynyt tilanteessa, että en tajunnut edes kirota ;) mutta sain todettua, että tämä meidän hurtta ei välttämättä nauti tuntemattomien koirien lähentelystä... Eipä olisi ollut meidän vika, jos irtokoiran nahkaan olisi jäänyt pieni muistomerkki.

Toisena päivänä metsälenkillä vastaan tuli berni, jonka nähdessäni otin taas Been kiinni. Hyppäsin vielä polulta hankeen ja sanoin, että menkää ohi vaan, me tässä odotellaan. En tiedä mitä osaa puheestani ei ymmärretty, mutta hetken päästä tämä berni ohjattiin fleksin naru pitkänä suoraan Bastan nenua nuuhkimaan. Sanoin vielä, että me ei moikkailla hihnassa muita koiria... Berni oli edelleen siinä.. ?! Toisille ei tunnu selkeäkään artikulointi menevän perille, joten kahlasin hangessa eteenpäin ja jatkoimme matkaa, kun tilanne ei tuntunut muuten aukeavan toiselle osapuolelle.

Loppukevennykseksi kuva Bastasta uudella, ikiomalla sohvallaan :)

Q & A

Vältelläkseni päivän tärkeimpiä hommia, kuten tenttilukua ja lattioiden pesua, kokosin yhteen erilaisia vastauspostauksia muista koirablogeista ja niitä hieman soveltaen tein oman. Ai miksi? Koska rrrakastan lukea ja kirjoitella tälläisiä ;)

1. Lauman kokoonpano?
- Basta amstaffi, ikää 20kk ja risat. Viimeisenkin marsun siirryttyä jyrsijöiden taivaaseen, Basta edustaa talouden ainutta nelijalkaista.

2. Koirahaaveita?
- On. Perhana. Saman päivän aikana saatan haaveilla heeleristä, rotikasta, corsosta, villakoirasta, aussiesta ja suursnautserista. Ota tästä nyt selvää ja varsinkin valitse tästä nyt sitten se koira numero dos. Ajankohta olisi ihanteellisin todennäköisesti vuoden päästä, mutta en tiedä miten minun käy, jos kesällä löydän sijoituskotia etsivän heelerinpennun. Aijaijai :)

3. Harrastuksia?
- Meillä on enemmän suuria kuvitelmia ja toiveita, kuin todellisia harrastuksia. Minä tykkäisin kokeilla kaikenlaisia lajeja, Basta sopisi niistä osaan. Tokoa ollaan treenailtu ja edelleen kotosalla treenaillaan. Kevätkesälle suunnittelen tokoa tai rallytokoa ihan kurssin muodossa. Koiratanssi olisi hauskaa, minun mielestä ainakin. Pk-lajeihin olisi mukava tutustua, mutta kun itsellä ei ole mitään taustatietoa eikä harrastajia kaverilistalla, pitää vähän selvitellä miten niihin hommiin pääsisi mukaan. Auto olisi kans kauhean kiva jos pitäisi metsään päästä. Agility jäi niiden kyynärien takia.

4. Miksi se rotu mikä kotoa löytyy?
- Amstaffi on... iloinen, energinen, reipas, rohkea, liikunnallinen, oppivainen, sopivalla tavalla pöllöpää, komea, koiran kokoinen ja lyhytkarvainen. Siksi.

5. Koiran plussat ja miinukset?
- plussat luettelin ehkä juuri yläpuolella, miinuksena miellyttämisenhaluttomuus, (koira)sosiaalisesti haasteellinen luonne ja matkailun kannalta ikävät rotukiellot, joihin amstaffi lähes aina lukeutuu.

6. Mitä löytyy koiran tarvikekaapista?
- Ulkomuistista latelen: ketjupanta, neljä puolikurkkaria, tavallinen nahkapanta, kolme nahkahihnaa, 3m grippiliina, 10m liina, lyhyt hihna, flexi, joustava hihna, kahdet valjaat, heijastinliivi, talvitakki, fleecehaalari, koiran ensiapupakkaus, tassuvaha, kumisuka ja kasa pyyhkeitä. Lelut ja ruuat erikseen.

7. Mitä koirasi syö?
- Lempimuonan tuotteilla mennään nyt pääasiallisesti, eli lihaa, luita yms yms. En silti voi puhua barffauksesta, koska lisukkeeksi heitellään nappuloita, omia ruuantähteitä jne. Rennosti otan nyt tämän ruokailun kun on kuitenkin aikuinen koira jo, eikä mitään allergioita tai muita oireita.

8. Sairauksia?
- diagnosoimaton ad/hd olis varmaan lähimpänä totuutta, mutta eeei, ei sairauksia. Ellei surkeita kyynäriä lasketa tähän ryhmään.

9. Koiran lempijuttuja?
- vetoleluleikit, vapaana metsissä juokseminen, kaverikoirien kanssa rällääminen, loputtomat rapsutukset, huomio keneltä tahansa ihmiseltä... aika perusjuttuja, etten sanoisi :)

10. Omistajan koulutusmetodit?
- Järjenkäyttö kunniaan. Ei riepotella eikä lällytellä, mennään asialinjalla eteenpäin ja pyritään ennakoimaan parhaan mukaan. Käytöstavoissa ja kasvatuksessa olen paljon jyrkempi kuin puhtaassa koulutuksessa; treenatessa meillä on kivaa ja namia tippuu pienemmästäkin onnistumisesta. Kotona jo opituista asioista luistaminen saattaa saada aikaan ukkosenjyrinää muistuttavan ääniskaalan omistajalta.  Hyvänä esimerkkinä sängylle hyppääminen, sisääntullessa eteisestä rynniminen kamppeet päällä keittiöön... pikkujuttuja, joita odotan koiran jo hallitsevan. Vähän väliä täytyy kuitenkin muistutella, amstaffin täytyy tarkistaa päivittäin onko säännöt olennaisesti muuttuneet ;)

11. Miten koira ja sen kanssa harrastaminen on muuttanut arkeasti?
- Monella tavalla, positiivisesti. On lenkkiseuraa aina tarjolla, pääsen vihdoinkin kouluttamaan ihan omaa koiraa, saan opetella itsehillintää ja hyvien hermojen kasvattamista... Tietynlaiset rutiinit kai myös, vaikka toisaalta, Bastan elämä on niin epäsäännöllistä, että varsinaisista rutiineista on oikeastaan paha puhua. Ulkona ollaan paljon joka päivä ja ruoka tippuu 1-2 kertaa päivässä, siinä meidän rutiinit :D kellonajat voi olla ihan mitä vaan, aamulenkki on milloin vaan aamuneljästä kahteen iltapäivällä ja niin pois päin.

12. Tulevaisuuden tavoitteita?

- Bastan kohdalla toiveena on "vain" hyvin hallittavissa oleva koira, jonka kanssa on suhde kunnossa. Koska haluan pitää koiraa mahdollisimman paljon vapaana, on se luoksetulon varmuus meillä ihan ykkösjuttuna. Se on kaiken a ja o. En stressaa siitä, että Basta tulee sivulle vinoon tai ottaa vielä paikkakäskyn jälkeen yhden askeleen tai seuraa minua melko löysästi. Tärkeintä on, että arki toimii sujuvasti. Seuraavan koiran kanssa onkin vähän eri sävelet tavoitteiden suhteen... :)

Päivitystä

Kevät lähestyy ja pieni alavire kaikenlaisen blogipäivityksen suhteen lienee häviämässä... Mikä lie auringonpaisteen aiheuttama päävika, mutta minulla on noussut kaikenlainen treeni-into ihan uusiin sfääreihin :) Bastastakin huomaa, että pelkät metsälenkit ei taida oikein riittää (aina välillä on ollut kausia, jolloin se on selkeästi ollut tarpeeksi) ja herra on vähän väliä tapittamassa vieressä että mitäs sitten puuhailtaisiin? Minä oon lueskellut ja katsellut hirmu paljon kaikenlaista koira-aiheista materiaalia ja nyt kun kaikki paineet on hus pois häädetty meidän elämästä (=häntämutka eliminoi näyttelyt, paskat kyynärät juoksemiset ja agilityt ja kemiallinen implantti näppärästi kieltää loputkin viralliset koetapahtumat) niin mikäs tässä harrastellessa! :D ainakaan ei tarvitse otsanahka rypyssä kiehua minkään kentän laidalla. Pidetään vaan hauskaa, opetellaan uusia juttuja ja kehitytään askel askeleelta :) 

Paljon ollaan ihan lenkkeilty meidän mahtavissa lähimaastoissa, ja uusimpana koiratuttavuutena toimi viehättävä rotikkaneiti, joka pisti Bastan kyllä kunnolla aisoihin...

Mäkisissä maastoissa juokseminen aiheuttaa loppupäivälle tälläisen olotilan:

.... joka tosin noin kahden tunnin päästä kääntyy tälläiseksi riekkumiseksi:

TEHDÄÄN JOTAIN!!!

maalis

Jatkuva materian ostelu saa koiran kuin koiran happamaksi :)