Keskiviikon oivallus

Okei. Olen tähän asti opettanut Bastalle sivulletuloa "nykyaikaisesti" suoraan edestä sivulle. Nyt on ollut jo suuria onnistumisen tunteita, mutta silti hapuilua, meillä kummallakin. Noh, hetki sitten hurtta otti ja teki aivan oma-aloitteisesti sivu-käskyn kuultuaan tyylipuhtaan sivulle tulon minut takaa kiertämällä :o mä taidan vaihtaa taktiikkaa, opetetaan sitten tuota kautta. Vähän hämmentynyt olo itsellä, voinko nyt vaihtaa, onko tuo koira ihan sekaisin? Mutta niin kivasti se sieltä jolkotti, että mennään nyt sillä sitten eteenpäin :)

Kylmät olosuhteet

Alkaa pihalla olla jo jonkin verran viileä vetää tunnin treenejä läpi. Ihan ensimmäisenä meinaa omat näpit jäätyä, onneksi laitoin koiralle takin päälle. Maa oli jäässä ja kunnon viima kävi. Siitä huolimatta, olipa mukava fiilis tunnin jälkeen :) meillä on ehkä viimeiset pari kertaa ollut vähän sellaista diipadaapaa, olemme Bastan kanssa keskittyneet lähinnä häiriön tuottamiseen ja hömpöttelyyn, mutta nyt oli pilkahduksia tottelevaisemmasta koirasta. Jotain tekemistä saattoi olla silläkin, että olin pitänyt koiraa nälässä lähes koko päivän hirveästä rutinasta huolimatta. Kyllä hyppi hurtta sivulle kun nakkia tippui onnistuneista suorituksista :D
Treenattiin ohituksia, jotka meni suorastaan yllättävän hyvin. Basta oli kyllä melko kiva otus näissä. Tai no, meidän tasoon suhteutettuna. Sitten tein omin päin ihan lyhkäsiä paikatuksia, ja kai sitä pitäisi antaa koiralle kiitosta, että se istua törötti yksin paikallaan kentän toisella laidalla, kun toisella puolella kaksi koiraa telmi ja leikki.

Jonkin verran palautui luottamus takaisin tuohon herraan ja muutenkin tuli paljon motivaatiota, että kyllä se vaan oppii, kunhan osaisi itse systemaattisesti ja selkeästi opettaa. Ja siinähän se kompastuskivi sitten tuleekin, omassa kapasiteetissa :)

Sunnuntai

- rauhallinen aamu, pitkät yöunet takana
- mitä parhainta riehuseuraa, Ruutin kanssa metsässä juoksentelua
- fiksua hihnakäyttäytymistä ja ohittelua
- hyvät safkat kotona
- väsynyt, uninen koira sohvalla

Hyvä fiilis :) ihana koira ♥

Talvi tuli..

.. ei mitään nähtävää. Lunta maassa ja pihalla pirun viilee.

Basta sen sijaan oli ihan innoissaan taas, aamu alkoi pikkupojan tuijotellessa pihalle

Ja sitten alkoikin oven raapiminen, kunnes vanha ja väsynyt omistaja sai tarpeeksi monta kerrosta fleeceä päälleen ja läksimme ulos. Oli jäätyneitä lammikoita (niitä pitää raapia!) ja lunta jo sen verran paksu kerros, että pieni piehtarointi oli paikallaan. Muutaman mutkan jälkeen pääsimmekin treffaamaan Ruutia ja kaverukset pääsivät metsään purkamaan energiaansa. Kamerani on selkeästi plussakelien ystävä, ja jähmettyi totaalisesti kun oli kuvauksien aika... :/ Tässä niitä "parhaimpia" otoksia...

Ja kotiin päästyään herra Bastardo on ollut sikeästi unten mailla.. tässä tympääntynyt mielenilmaus ottaessani kuvaa nukkuvasta koiruudesta. Minulle näytettiin kieltä :)

Sivu!

Tulimme treeneistä. Kirjoitan hankalasti, koska Basta sabotoi oikean käden nimettömän aika ikävään kuntoon... kylläpä tuota sormea nyt tarvisikin tätä näppäillessä... No, mitäs pidin hihnaa huolimattomasti kiedottuna sormien ympärille.

Treenattiin sivulletuloa, minä taisin sitä viime kerralla toivoa :) Bee osaa sivulle tulon takaapäin, mutta en ole sitä koskaan saanut oikeaoppisesti sivulle edestä, tai etuviistosta.. mistään muualta kun takaa. Mikä nyt ei ole temppu eikä mikään. Basta luonnollisesti otti muutamat riehuhepulit treenin välissä ja oli muutenkin varsin viehättävä, hyvinkäyttäytyvä rotunsa edustaja ;) hauskaa tuolla otuksella ainakin on, se ei ota tätä ollenkaan vakavasti. Vaikka tämä kirjoitettuna kuulostaakin toivottomalta, oli se silti mielestäni paljon kuuliaisempi kuin viime viikolla. Olen ollut sille aika etäinen näin muuten päivisin, joten kyllä se kontaktiakin otti ihan mukavasti sitten treenikentällä. Välillä vaan muut koirat, hajut, äänet ja oikeastaan ihan mitkä vaan näköpiirissä olevat objektit sattuvat kiinnostamaan enemmän kuin nakit.

Saimme hyviä ohjeita sivulletulon kehittämiseen ja niitä siinä treenailtiin. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis että eihän tää otus hoksaa yhtään mitä mä tässä haen! Basta on edessäni, yritän ensin ohjailla sitä namin avulla sivulle tai vaihtoehtoisesti toistaa käskyä, jonka se osaa jo osittain. Ihan sama miten päin teen, koira katselee minua ihmeissään ja tarjoaa aikamoisen repertuaarin temppuja. Siinä me tuijotamme toisiamme miettien varmaan kumpikin, että on toi vähän pimee tyyppi...

Kun sitten jossain vaiheessa, yhtäkkiä toistaessani samanlaista kaavaa, jossa ohjailen Bastaa sivulle edestä.. Se sitten teki sellaisen hyvin alkeellisen ja vinon, mutta kuitenkin sinnepäin sivulletulon oma-aloitteisesti, ilman kädellä ohjausta :) kuka tahansa vakavasti otettava tokoharrastaja olisi varmasti nauranut ääneen jos olisi huomannut mikä onneton väkerrys sai minut siinä tilanteessa hihkumaan onnesta. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. (miten musta tuntuu, että olen toistellut tätä itselleni vähän usempaankin kertaan).

Nyt olen siis onnellinen siitä, että 15kk ja risat koirani osaa tulla kehnosti sivulle. Tästä on varmasti tie sitten aikamoista ylämäkeä :D

Koiran uhmaa

Basta on murkkuikäinen. Teini. Kiukkunen, kapinoiva, pelleilevä pikku kusipää joka ei näemmä muista eikä noteeraa yksinkertaisiakaan käskyjä. Kotona rutistaan ja haetaan huomiota, lenkillä revitään hihnan päässä ja vapaanaollessa huidellaan muiden luokse.

Eipä siinä. Ajattelin pitää lyhyitä jääkausia kotona. Kummasti vaikutti koiraan, kun kotiintullessani en noteerannut sitä _mitenkään_ vaan puuhastelin omiani. Basta nuuskutti ja kantoi lelua suussaan, haki katsekontaktia.. Mutta kun ei saanut minkäänlaista vastakaikua, meni pian sohvalle murjottamaan. Hyvä näin.
Sen lisäksi lenkillä mennään vaikka sikaremmillä, että veto loppuu ja metsäreissuilla valjaista roikkuu pari metriä hihnaa. Jos vielä säntää jonkun perään käskyistä huolimatta, kohtaa mutsin karkoitukset. Siinähän miettii mitäs nyt tehdään.
Nukkumaan mennessä taitaa koira jäädä olkkariin kuorsaamaan sen sijaan, että saisi torkkua jaloissa.

Kai se siitä?

Hah

1. Tiistaina oli treenit naapurikentällä. Oli kivaa, mutta koiran olisi voinut vaihtaa johonkin bordercollieen.. :D olimme lähinnä näyttämässä huonoa esimerkkiä.

2. Vietettiin muutama rentouttava päivä kotipuolessa. Kamera jäi tällä kertaa kotiin..

3. Treffattiin uusi koiratuttavuus, bullmastiffi Hertta, joka oliki kovasti Bastan mieleen.

4. Tänään tilasin änyytee-silmätkii-metodilla hurtan lifeguard treeniliivin. Jaiks!

kuvaajana Hertan omistaja :)

Hakametsän kentällä...

... oli tänään kolme koirakkoa. Korvaustreenit, perusjuttuja junnattiin läpi. Ihan jees, jeejee rallallaa. Aika plusmiinusnolla fiilis jäi jälkikäteen, onneksi ens viikolla treenataan tuossa naapurikentällä, ei tarvitse tehdä lähtemisestä aina sellaista operaatiota :) tai siitä automatkasta, kun yritän pitää kahta amstaffia eri puolilla takapenkillä :D

Seuraamiseen saatiin vähän vinkkejä, mutta kovasti toivoisin sellaista selkeämpää suunnitelmaa, ja konkreettisempaa edistystä. Toki kurssi kulkee nimellä pentukurssi, mutta olisi mukava opetella pikkuhiljaa jotain ihan uusia juttuja.

Katsotaan nyt, mistä löytyisi ne kivoimmat ja inpsiroivimmat treenit. Budjetti ei hyväksy 80 euroa viidestä tunnista, joten ohjaaja pitäisi löytyä jonkun yhdistyksen kautta. Kovasti olisi motivaatiota oikeasti opiskella näitä juttuja koiran kanssa, mutta ei se riitä, että itsekseen koiran kanssa touhuaa - aloittelija kaipaa kipeästi ohjaajaa. Ja kun tässä ei olla kilpakentille nousemassa ihan lähitulevaisuudessa (lue: koskaan), niin herää kysymys, ketä kiinnostaa puoli-ilmaiseksi tälläistä pösilöparivaljakkoa treenata :D

On se vaan. Ei riitä, että on koira, kun pitäisi vielä löytää hyvä koirakoulu. Etsinnät jatkuu...

Basta on kuitenkin tyytyväinen, pari tuntia on taas oltu aktiivisia ja ruuan jälkeen maistuu uni :) välillä kadehdin tuota koiran elämää, se on parhaimmillaan niin uskomattoman leppoisaa.

Lukubreikki

Basta on oiva apu mitä tulee lukutaukoihin. Kun olen lukenut tarpeeksi (noin vartin...), saan tämännäköisen koiran viereeni:

"Tuu kattomaan, mä levittelin kaikki lelut lattialle!" 

"Ihan tosissaan! Tehdään jotain!" 

... Nyt ei ehdi.  Hus siitä häiritsemästä, bambisilmä!

".... :( " 

"mitäs mielenkiintoista pihalla tapahtuu..."

"hehe, naapurin berni on taas istumalakossa!" 

"katso ja opi, mitä todellinen mielen järkähtämättömyys tarkoittaa"

Ja niin me istuttiin vierekkäin kapealla puisella penkillä tuijotellen ohikulkevia ihmisiä, joista melkoisen suurella osalla oli koira mukana matkassa. Toden totta siellä oli naapurin berni, joka esitti niin hauskan paikalleenjämähtämisen, että teki mieli avata ikkuna ja huutaa että tarviiks nakkia vai millä tuon sais liikkeelle? Matka kuitenkin jatkui hetken päästä hyvillä fiiliksillä heillä, kai sitä välillä saa ottaa tuumaustaukoja ;) meilläpäin sellaiset on harvassa, poikkeuksena tietenkin erityisen upeat kepit ja puunrungot, joita pitäisi jäädä pureskelmaan tienposkeen. 

Kun vielä oppisi, miten nämä lukutauot eivät venähtäisi parituntisiksi...

koirarotuhaaveita

Basta on vasta 15 kk, mutta mä olen miettinyt jo pitkään millaisen pikkusiskon tuolle herralle hankkisin vuoden-parin sisään. Tähän asti rotuvalikoima on jakaantunut selkeästi kolmeen osaan: Toinen amstaffi tai vastaavanlainen itsepäinen terrieri, palveluskoira joka ihan tosissaan haluaisi tehdä töitä kanssani (aussie, kelpie, rotikka) tai sitten joku selkeästi pienempi koira, sellainen, jonka voisi napata syliin tarvittaessa, mutta jolta löytyy tarpeeksi itsevarmuutta ja röyhkeyttä elää amerikkalaisen isoveljensä kanssa. Ja tälläinen rotuhan on luonnollisesti... lancashire heeler :) :) kuinka kovaa voikaan ihminen ihastua aivan toisenlaiseen rotuun..

Rotumääritelmä kuvaa lancashire heelerin aktiiviseksi työskentelijäksi, joka on iloinen ja omistajiinsa kiintynyt. Työtehtävissään lancashire heeler on ollut erittäin monipuolinen. Tämän myötä heeler on myös erinomainen harrastuskoira.

kuvat: www.lancashireheelers.org

'Vaikka amstaffi on mulle varmasti aina rakkain rotu, on oltava realistinen; mä haluuun koiran, jonka kanssa tokon aloluokan ykköstulokset ei aiheuta suunnattomia aplodeja rodun harrastajilta, vaan sen uskotaan olevan varsin tavoiteltavissa oleva saavutus. Tai koiran, jonka rakenne olisi mukavampi agilityyn. Enkä ole nyt sanomassa, että amstaffi olisi huono harrastuskoira, pois se minusta. Todistetusti näillä saa tuloksia aikaan, mutta kyllä se sitten ihmiseltä jonkin verran vaatiikin. Jos ei muuta, niin kokemusta. Minä puljaan nyt ensimmäisen koirani kanssa, ja olisi kannustavaa, jos joskus treeneissä minun läsnäolo olisi koiralle prioriteetti numero uno, ei esim puista lentelevät lehdet :D

Samalla mietin sitäkin, asetanko tulevalle pikkupaimenelle turhan suuria paineita. Koira sekin on, ja suurin merkitys on omalla kapasiteetilla osata olla selkeä ja taitava ohjaaja. Siksi huomaankin maalavani kauhukuvia kahdesta koirasta, joista kumpikaan ei ole oppinut alkeellisimpiakaan taitoja :D Kai se toisaalta on parempi panikoida kuin tuudittautua mielikuvaan koirasta, joka oppisi asiat vain olemalla tietyn rodun edustaja.

Älykäs terrierini huutaa pihalle, mentävä on. Adios!

kursivoitu teksti www.lancashireheeler.fi

Ohareita x 2

Eipä ole ollut paljon raportoitavaa viime kertaisista treeneistä, kas minulle on tehty hienosti ohareita :) on aina niin mieltäylentävä fiilis aikatauluttaa oma päivänsä, nähdä se vaiva päästä treenipaikalle (viime viikolla seikkailin bussilla, tänään sentäs pääsin kyydillä) ja tulla kentän laidalle ihmettelemään että missä kaikki muut on...?

Päivän polttava kysymys onkin, mennäkö seuraavalla kerralla vai pitäiskö ihan tehdä oharit?