Muutoksia?

Olen jonkin verran tarkkaillut, onko tuon pienen pöpipään käytöksessä vielä havaittavissa mitään huomattavaa eroa. Kapselin laitosta ei toki ole kuin hetki, ja vaikutuksen pitäisi alkaa vasta joulun tienoilla, mutta väkisinkin sitä silti miettii, heti jos käytös on yhden lenkin ajan vähän sivistyneempi.

Nyt oli jotenkin seesteistä. Meidän ensimmäinen kunnon lenkki venähti ja päästiin vasta kahdelta matkaan, mutta Basta ei ollut ollenkaan ylitilassa. Metsässä juoksenneltiin ja rämmittiin ja tavallisesta arkipäivästä poiketen vastaantulijoita tuli jopa kolme kappaletta - yleensä saadaan olla omissa oloissamme. Mutta mikäpäs siinä, joka kerta sain been kivasti luokse, ei mitään häslinkiä tai karkuyrityksiä vieraiden ihmisten ja koirien luokse. Mukavaa.

Takaisin kävelyteille päästyämme vastaan tuli collie, joka ei herättänyt Bastassa suuria tunteita. Hihnakaan ei oikein kiristynyt missään vaiheessa. Lopullinen totuuden hetki tulikin parin mutkan päästä, kuin kaikista kolmesta suunnasta, vasemmalta, edestä ja oikealta, tuli koirakot vastaan :D otin Bastan rauhallisesti sivulle ja siitä sitten nakin voimalla herra pörri seurasi aivan epäuskottavan hyvin minua (+ nakkia) ja sivuutti kolme koiraa! Erittäin hienoa.

Ja nyt vedetään sohvalla sikeitä :)

Täytettä

Kun ei ole uusia kuvia, laitetaan pari vanhaa :p meillä keskitytään nyt vain rentoiluun, pitkiin aamuihin ja rauhallisiin nuuskuttelulenkkeihin.

Vainussa

Pääsin tänään ensimmäistä kertaa Bastan mukana koirakahvila Vainuun - Basta on siellä käynyt jo kerran (vai pari?) aiemmin. Saimme olla omassa rauhassa, muita koiria ei tällä kertaa ollut paikalla.

Mukava paikka, jossa varmasti tulee kylmänä talvena käytyä vielä useampaan kertaan :)

 Koirakahvila Vainu

Nukuttaa

muutama minuutti ensimmäisen piikin jälkeen

Terveisiä uniselta koiralta. Bastalla oli tänään lonkka- ja kyynärkuvat ja samalla saimme (v.i.h.d.o.i.n.k.i.n)  kemiallisen kastraatiokapselin ujutettua tiedottoman höpönassun ihon alle. Operaation alusta on nyt viitisen tuntia, ja koira on edelleen ihan pöhnässä. Uni maittaa. 

Toivottavasti illemmalla olo alkaa kohentua. Ja joululomaan mennessä pitäisi koiran käytöksessä olla havaittavissa selkeitä muutoksia, jos tuon kapselin teho vaikuttaa supermieheemme. Raportoin asiasta varmasti lisää :)

10/10 ja paljon paskaa

Tänään on ollut haasteellinen päivä. Heräsin nenäpusuihin puoli neljältä aamulla, ja tiesin heti mistä oli kysymys. Eilen illalla syödyt luut päättivät tulla vauhdilla pihalle. Eipä siinä auttanut kun nostaa ruhonsa ja lähteä silmät vielä puoliummessa ulos koiran kanssa... Basta hoiti tarpeensa ja kävelimme molemmat vikkelästi takaisin sisälle. Ja ehdinpä noin puoli tuntia nukkua, kun märkä kuono oli taas tökkimässä hereille. Ei perkl..... Kaikkeen en minäkään taivu, joten jätin kylppärin oven auki, jospa herra Bastardo osaisi hoitaa asiansa edes sinne kylppärin lattialle. Aamulla herättyäni löysin 3 läjää, joista kaksi oli sihtattu erittäin huolellisesti matolle. Jotta yllätykset eivät olisi loppuneet näin lyhyeen, sain siivottavakseni myös kaksi hämmentävän valtavaa oksennuskasaa.

Hyvää huomenta siis!

Aamulenkityksen aikana sitä kakkaa puserrettiin pihalle ihan huolella. Kahden tunnin luennon jälkeen kiirehdin kotiin vain haistaakseni heti ulko-ovelta imelän p*skan hajun. Sitä itseään oli vähän siellä sun täällä. Koira oli hyvin helpottuneen näköinen, kun tulin kotiin.

Tehtiin pitkä lenkki, jonka aikana äkisteltiin - suurimmaksi osaksi turhaan - ja minä tein taas uuden hauskan havainnon; palliosastolla on jotain häikkää. No eikös siellä ollut jokin naarmu tai hiertymä joka oli hangannut paikat verille. Basta ei omalla käytöksellään antanut mitään viitteitä, että herkillä alueilla olisi mitään problematiikkaa, itse vain kesken kävelyn sihtasin katsettani verestävään alueeseen. Voi voi!

Kotona suihkuteltiin (= koira yritti juosta seinille tai seinän läpi, mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin suihkun alle nöyrtyminen) ja tsiikailtiin että vähän ikävältä näyttää. Bastardo nukkui koko iltapäivän ja minä arvoin että lähteäkö treeneihin vai eikö lähteä. Viimeistä kertaa kun olivat, niin päätin mennä katsomaan miten meillä siellä sujuu ja onko koiralla virtaa ollenkaan.

Virta oli miinuksen puolella, mutta nälkä ja leikkihalu oli plussalla, joten meillä oli ihan kelpo treenit. Sain jopa kommenttia kuinka hyväkäytöksinen Basta on. Siinä vaiheessa olin jo satavarma, että tää koira on todella kipee ;) onneksi paras kaveri Ruuti innosti treenien jälkeen herra Alavireen kunnon riehuntasessioihin, jotta tiesin toisen olevan vielä ihan kondiksessa. Nyt on ilta vietetty rutisten ja ruokaa kinuten. Aika normaalia Bee-miehen käytöstä siis.

Voi kunpa ensi yön saisi nukkua rauhassa.

toka vikat ja vähän viileet

... treenit oli tossa hetki sitten. Kauheen hauskaa! Such fun! Otettiin vähän agilityrataa, eli estettä, keppiä ja putkea. Bastan mielestä se oli tosi kivaa ja nyt pitäis keksiä joku mesta missä treenailla vähän lisää. En vaan keksi moista paikkaa... noh, pistetään korvan taakse. Jos muutamalla kympillä selviäis, niin hulppeeta olis.

Kylmä oli, sormet kalisivat kun ohuet puuvillahanskat kädessä noukin nameja ihan kohmeessa. Kyllähän me myös tutustuimme objektiin nimeltä kosketuskeppi. Se oli Bastan mielestä jotakin syötävää... :)

Vieläkin vilunväristyksiä! Ensi viikolla onkin sitten viimeinen kerta. Pitäiskö ottaa termariin kaakaota mukaan?

lällää

Meilläpäs on sujunut lenkit suorastaan harmonisen hyvin, vetämiset on jäänyt jonnekin menneisyyteen! Varsinainen yön yli-efekti tuntui olevan tuolla yhdellä treenilenkillä, jonka aikana siihen puutuin oikein johdonmukaisesti. Jes!

Torstai toivoa täynnä

Mä niin viihdytän itseäni näillä otsikoilla.

Pitänee taas kirjata ajatuksia muistiin, kun on ollut mukavia onnistumisen tunteita ja hyvää fiilistä. Päivä alkoi erittäin positiivisesti aamuriehulenkillä Ruutin kanssa; koirilla oli energiaa vaikka muille jakaa ja vauhti oli sen mukaista :) emme olleet ehtineet metsässä kovinkaan pitkälle, kun yhtäkkiä huomasin muutaman kymmenen metrin päässä kaksi muuta koiraa. Basta oli jo viilettänyt eteenpäin, ja huomasi koirat. Huusin niin iloiseen sävyyn kuin vaan pystyin että tule! ja ai että kun tuntui hyvältä, kun herra Bastardo loikki luokseni tyytyväisenä lunastamaan nakkipalkkaa. Se oli äärimmäisen hyvä hetki, ottaen huomioon, että reilu viikko sitten herra lähti käskyn alta hyppimään eskarilaisten sekaan. Vieläkin oikein hymyilyttää kun mietin tuota :)

Illemmalla olin niin tarmoa täynnä, että päätin lähteä vetämättömälle lenkille :p eli otin oikein tehosyyniin tuon vetämisen ja pyrin sitä kunnolla korjaamaan. Ensimmäiset kaksi kilsaa tahti oli aika tasaista, kuuden sekunnin välein nyppään ja älähdän ja pysähdyn. Siinä alan miettiä, mitä oikein teen väärin, onko tämä oikeasti näin hankalaa? Kunnes hetken päästä koirassa alkaa selkeästi joku pyörä raksuttaa ja vedettiin reilu kilsa vain muutamilla korjauksilla. Erittäin palkitsevaa! Tähän mennessä ei ollut tullut muita koiria vastaan, vain satunnaisia kävelijöitä. Otettiin ihan satunnaisesti muutamat sivulletulot ja seuraamiset (vain pari-kolme askelta) ilman sen suurempaa häiriötä (vaikka kyllä ne puskat tuntui olevan jo tarpeeksi merkittävä häiriötekijä...) ja ne sujuivat kohtuullisesti.

Tässä vaiheessa olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut jo taputtaa itseäni olalle ja jatkaa samaan tahtiin. Mutta minkäs teet kun nälkä kasvaa syödessä.. eli sitten kun päästiin takaisin ihmisten ilmoille metsäteiltä, aloin vaatia bastalta näin yhtäkkiä yllättäen, että koirat ohitetaan tästälähtien ensin sivulle tulemalla, ja siitä seuraamalla. Ihan kiva, arvaa sujuiko näin? Sain Bastan sivulle, mutta siitä ei ollut enää _mitään_ mielenkiintoa seurata minua, vaan puskea vastaantulijan luokse. Kerran onnistuttiin suhteellisen kelvollisesti, pari kertaa meni penkin alle. Lenkkiä oli kulunut reipas tunti, kun multa paloi pinna. Luojan kiitos tajusin ensimmäisen tiuskaisun kohdalla että nainen, nyt kunnolla! Vaadin koiralta ihan tolkuttomia osaamistaso huomioon ottaen. Sain itseni rauhottumaan ja jatkettiin loppulenkki rennosti ja rauhallisesti. Otin vielä rauhallisissa kohdissa sivulletuloa, mutta onneksi ei tullut koirakohtaamisia sen enempää. Tässä ohitushässäkässä on kai  keskeisenä ongelmana se, etten ole aivan varma, miten haluaisin bastan ohittavan muut koirat. Ihanne toki olisi se, että ohitukset olisivat sellaisia kun ne ovat nyt tavallisten ihmisten kohdalla - ohi vaan sen kummempia miettimättä. Mutta kyllä kelpaisi vallan hyvin sekin, että koira tulisi sivulle ja ottaisi kontaktia - minuun :) Tällä hetkellä koirat on ohitettu minun oikealla puolella kävellen, tiukassa hihnassa. Parhaimillaan basta ei vedä eikä reagoi mitenkään, pahimmillaan se yrittää rynniä vastaantulevan luokse.

Pihaan päästyämme päästin Bastan vielä leikkimään "juurakkonsa" (mikä lie hässäkkä mikä kannettiin muutama viikko sitten metsästä pihaan...) kanssa. Vielä viimeinen onnistuminen; kesken leikin kutsuin koiran luokseni, vaikka taisin itsekin olla hieman epäileväinen mahtaako se tulla lainkaan. Päätin kuitenkin kaikessa rauhassa yrittää. Ja miten kävi, kaksi kertaa kutsuin tule-käskyllä joihin koira ei reagoinut muuta kuin tuijottamalla. Sitten päätin käyttää viimeistä keinoa, sormia naksuttamalla, jolloin poitsu suorastaan ryntäsi luokseni :D viimeiset nakit nassuun ja iloisena sisälle!

Voi kun olisi itse edes hieman fiksumpi koiraihminen, välillä tuntuu niin turhauttavalta tiedostaa kuinka vähän vielä asioista mitään tietääkään! Mutta ei kun eteenpäin...

"Tultiin pihalta ja mutsi on niin tyytyväinen ettei edes tassunjäljet matossa haittaa!"