tiistai 23. lokakuuta 2012

Sivu!

Tulimme treeneistä. Kirjoitan hankalasti, koska Basta sabotoi oikean käden nimettömän aika ikävään kuntoon... kylläpä tuota sormea nyt tarvisikin tätä näppäillessä... No, mitäs pidin hihnaa huolimattomasti kiedottuna sormien ympärille.

Treenattiin sivulletuloa, minä taisin sitä viime kerralla toivoa :) Bee osaa sivulle tulon takaapäin, mutta en ole sitä koskaan saanut oikeaoppisesti sivulle edestä, tai etuviistosta.. mistään muualta kun takaa. Mikä nyt ei ole temppu eikä mikään. Basta luonnollisesti otti muutamat riehuhepulit treenin välissä ja oli muutenkin varsin viehättävä, hyvinkäyttäytyvä rotunsa edustaja ;) hauskaa tuolla otuksella ainakin on, se ei ota tätä ollenkaan vakavasti. Vaikka tämä kirjoitettuna kuulostaakin toivottomalta, oli se silti mielestäni paljon kuuliaisempi kuin viime viikolla. Olen ollut sille aika etäinen näin muuten päivisin, joten kyllä se kontaktiakin otti ihan mukavasti sitten treenikentällä. Välillä vaan muut koirat, hajut, äänet ja oikeastaan ihan mitkä vaan näköpiirissä olevat objektit sattuvat kiinnostamaan enemmän kuin nakit.

Saimme hyviä ohjeita sivulletulon kehittämiseen ja niitä siinä treenailtiin. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis että eihän tää otus hoksaa yhtään mitä mä tässä haen! Basta on edessäni, yritän ensin ohjailla sitä namin avulla sivulle tai vaihtoehtoisesti toistaa käskyä, jonka se osaa jo osittain. Ihan sama miten päin teen, koira katselee minua ihmeissään ja tarjoaa aikamoisen repertuaarin temppuja. Siinä me tuijotamme toisiamme miettien varmaan kumpikin, että on toi vähän pimee tyyppi...

Kun sitten jossain vaiheessa, yhtäkkiä toistaessani samanlaista kaavaa, jossa ohjailen Bastaa sivulle edestä.. Se sitten teki sellaisen hyvin alkeellisen ja vinon, mutta kuitenkin sinnepäin sivulletulon oma-aloitteisesti, ilman kädellä ohjausta :) kuka tahansa vakavasti otettava tokoharrastaja olisi varmasti nauranut ääneen jos olisi huomannut mikä onneton väkerrys sai minut siinä tilanteessa hihkumaan onnesta. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. (miten musta tuntuu, että olen toistellut tätä itselleni vähän usempaankin kertaan).

Nyt olen siis onnellinen siitä, että 15kk ja risat koirani osaa tulla kehnosti sivulle. Tästä on varmasti tie sitten aikamoista ylämäkeä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti