Basta on murkkuikäinen. Teini. Kiukkunen, kapinoiva, pelleilevä pikku kusipää joka ei näemmä muista eikä noteeraa yksinkertaisiakaan käskyjä. Kotona rutistaan ja haetaan huomiota, lenkillä revitään hihnan päässä ja vapaanaollessa huidellaan muiden luokse.
Eipä siinä. Ajattelin pitää lyhyitä jääkausia kotona. Kummasti vaikutti koiraan, kun kotiintullessani en noteerannut sitä _mitenkään_ vaan puuhastelin omiani. Basta nuuskutti ja kantoi lelua suussaan, haki katsekontaktia.. Mutta kun ei saanut minkäänlaista vastakaikua, meni pian sohvalle murjottamaan. Hyvä näin.
Sen lisäksi lenkillä mennään vaikka sikaremmillä, että veto loppuu ja metsäreissuilla valjaista roikkuu pari metriä hihnaa. Jos vielä säntää jonkun perään käskyistä huolimatta, kohtaa mutsin karkoitukset. Siinähän miettii mitäs nyt tehdään.
Nukkumaan mennessä taitaa koira jäädä olkkariin kuorsaamaan sen sijaan, että saisi torkkua jaloissa.
Kai se siitä?
Moikka! Satuin blogiisi ja huomasin että meillä on koiran kanssa juuri nyt tämä vaihe. Kääkausi meneillään täälläkin.. miten olette uhmasta selvinneet?
VastaaPoistaTanja
Moi,
VastaaPoistatsemppiä rasittavaan vaiheeseen, ei siinä oikein auta kun hammasta purren mennä päivä päivältä eteenpäin :D
Mä sanoisin, että sellanen rauhallisen vakaa ote siihen touhuun kannattaa. Kun tiedostaa, että se perseily on väliaikaista ja kuuluu lähes varmuudella kehitysvaiheeseen, niin voi lohduttautua sillä, että se myös menee ohi, kunhan pysyy johdonmukaisena koko ajan.
Meillä vaikein kausi oli, kun Basta oli n. 7-10kk, jolloin käskyt meni kuuroille korville, kotona riehuttiin ja uhmattiin, iltariehuntojen aikana tuli kuvioon mukaan nylkyttäminen (!!!), lenkillä vedettiin niin että hyvä kun ei kädet irronnut lenkittäjältä.
Siinä sitten vaan komennettiin aina ja joka kerta kun jotain tehtiin väärin, tilanteesta riippuen käskyjen voimakkuus vaihteli. Ylipäänsä olen aina pitänyt supertärkeänä runsasta liikuntaa, aktiviteetteja ja läsnäoloa (eli meillä ei koira istu yksin 8-10 tuntia päivässä), joten loppujen lopuksi siitä selvisi suhteellisen helpolla. Tuhoja ei tehty, mutta sen sijaan tehtiin neljän tunnin lenkit päivässä :D
Ulkoilua helpotin omalta osaltani jossain vaiheessa sen verran, että ostin valjaat ja vetovyön, jotta Basta sai revitellä ihan kunnolla, kun huomasin että energiaa oli superpaljon, eikä hihnakäytöksen treenaamiseen ollut selkeästikään riittävästi hermoja ei minulla eikä koiralla. Päätin itse, että hoidetaan yksi ärsyttävä asia kerrallaan.
Sittemmin bastalla on ollut lyhyempiä kausia, kun on koeteltu omistajia... Kuten tällä kertaa oli, tätä postausta kirjoittaessani. Vaikka vapaanapito on ollut välillä tosi stressaavaa (=jatkuva kyttäys mahdollisten vastaantulijoiden varalta), niin on tuota otusta ihan joka päivä juoksutettu noin tunnin verran vapaana. Ei se suhde, luottamus ja kunnioitus kehity ellei sille anna mahdollisuutta. Toki valjaiden perässä roikkui kolmen metrin liina epävarmoina aikoina, mutta tällä hetkellä koiran ollessa reilu 1,5-vuotias voin jo lähes huokaista helpotuksesta. Koira kestää jo aikamoisia ärsykkeitä ja jopa toisten koirien ohitusta vapaanaollessa.
Jääkaudesta vielä (tai hyvin sovelletusta versiosta)... meillä koira on ainakin melko pehmeä, eikä sen kanssa juuri paria päivää pidempään tarvinnut olla "jäätävä", kun korvat aukesivat kummasti. Nykyään en ole pitänyt jääkausia, Basta on varsinainen sylikoila ja pusuttelujen kohde, mutta niin se saa ollakin, kun käytös on kohdillaan :)