Bastan uusi kaveri :)

Basta on viime päivinä ollut aivan innoissaan, koska ollaan vihdoinkin päästy tutustumaan Ruutiin, suloiseen pikku amstaffityttöön joka naapurustossamme asustaa :) mukavaa kun Bee saa samantyylistä leikkikaveria, tai paremminkin painiseuraa, sen verran rajuksi meno välillä yltyy! Ja mikäs sen mukampaa, kuin väsynyt ja tyytyväinen koira loppuillan kotona loikoilemassa :)

Ei mulla taas muuta kun että..

Eräänä elokuisena päivänä olimme Been ja äidin kanssa iltalenkillä, kun tien viereiseltä pihalta kuului räksytystä ja heti perään komentoa. Siellä oli kaksi kääpiöpinseriä, tarkkailemassa intensiivisesti Bastaa.
Tiukoista komennoista huolimatta toinen käppänä otti pari askelta eteenpäin ja -yyyyllätys- säntäsi täysillä meidän luokse. Siinä koiraa kauemmas pelotellessamme kuulin, kuin nainen pihasta huutaa: "ei sitä pelätä tartte!!"
Yrityksemme nyt lähinnä oli pitää pikkusintti poissa Bastan jaloista räksyttämästä, kun ikinä ei vaan voi tietää miten se siihen reagoisi. Mutta loppumatkan hihitytti ja pitikin tarkistella Beeltä että ei kai se vaan traumatisoitunut ;)

Näitä luokse säntäileviä koiria on nyt viimeisten viikkojen aikana ollut äkkiä laskettuna neljä kappaletta. Aika paljon. Kaikki pikkukoiria, jotka ovat irtonaisena juosseet pihasta/omistajan luota meidän jalkoihin. Basta on viime aikoina alkanut olla tietoisempi omasta egostaan ja on ensimmäisiä kertoja vähän murahtanutkin. Minä oon kaikki tilanteet hoitanut herttaisesti kaunista ääntäni säästelemättä ja todennäköisesti tehnyt vihamiehiä naapuruston koiraihmisistä, mutta en edelleenkään ymmärrä miksi hermostua siitä, että minä komennan vieraan koiran kauemmas.. Tarkoitus on kuitenkin pitää kaikki osapuolet ehjinä. Minä en halua oman koirani saavan negatiivisia kokemuksia tai tunnetta, että sen tulisi jotenkin puolustaa itseään tai minua, enkä halua koirien välisiä yhteenottoja. On Bastakin joskus päässyt metsälenkillä livahtamaan käskyn alta, kun vastaan on tullut koira, joka on kiinnostanut enemmän kuin nakit ja mutsi. Silloin yleensä huudan sille toiselle osapuolelle että karjuu minun koirani pois sieltä (toimii hyvin) ja toki juoksen paikalle viivana. Inhoan kaikenlaista kädettömyyttä ja avuttomuutta koirien kanssa toimiessa.

Aamu, lehti, koira...

Hyvää huomenta. Ajattelin lueskella aamun lehden rennosti sängyllä loikoillen. Basta havaitsi heti läsnäolonsa tarpeellisuuden, ulkomaan uutisten suunnattoman kiinnostavuuden ja sen järkyttävän loukkauksen, kun yritin hieman vihjailla, että herran apua ei tarvita lehden sivujen kääntelyyn. Amstaffimme panostikin heti surusilmien esittelyyn ja murjottamiseen. Epäreilu elämä.

Damn you, otus.

Kun ensin pälyillään reitti selväksi, tehdään tuplatarkastus ja saavutetaan päämäärä, sängyn päällä makoilu, on siitä vielä kiinnijäämisen jälkeenkin mahdollista päästä kuin koira veräjästä - poseeraamalla nätisti ;) "mutsi et voi olla tosissas, kato kuinka komealta ja vaikuttavalta mä näytän täällä peittojen välissä.."

" ... Olit tosissas?"

Torkkuja jatkettiin mielenosoituksellisesti lattian nurkassa. 

Kuuma! Keppi! Vettä!

Näistä ilmoista pitää ottaa kaikki ilo irti.. Lähdettiin kamerat kaulassa tallustamaan kohti ratinan puistoa ja räpsittiin vähän joka ilmansuunnasta otoksia. Basta tuntee reitin koirapuistoon varmaan silmät sidottuinakin, joten menomatka oli melko vauhdikasta.. Hirveä ininä alkoi kun istahdin hetkeksi penkille huilimaan :)

Mutta sitten alkoi tapahtumaan.. Puisto oli typötyhjä, joten koira sisään ja eikös se sieltä pian kiikuttanut lempileluaan, "keppiä". Tuo on hirmu kiva lelu, kun sitä juoksuttaa reipasotteinen amstaffi joka ilmeisesti ihan piruuttaan juoksi aina niin vierestä, että sai tehdä melko taidokkaita ilmahyppyjä tai sivuloikkia, ettei saanut risusta reiteensä.

Mukava yllätys oli, kun paikalle tuli toinen nainen kameransa kanssa. Basta todennäköisesti uskoi, että hänen kauaskantautuva karismansa toi lisää paparazzeja paikalle, mutta kyseinen neiti tuli ottamaan kuvia jonkinlaista koirapuisto-artikkelia varten. Mielenkiinnolla odottelen, löytyykö pikku-bee jostain julkaisusta lähiaikoina... :) 

Jossain vaiheessa samahti virta ja oli parempi vain makoilla... 

... kunnes paikalle pelmahti kiva tyttö ja ralli jatkui taas :)

Puistosta matka jatkui plutipaikalle, missä nestetasapaino laitettiin kuntoon ja hihnan toisessa päässä kykkinyttä yritettiin kiskoa mukaan veteen tai vaihtoehtoisesti tulla viereen ravistelemaan. Tällä kertaa pidin puoleni. 

Kotiin päästyämme nelijalkainen simahti eteiseen. Reissu hyvin onnistunut :)

Pari pätkää

Tämä video on niitä ensimmäisiä löytöjä, mitä tein silloin kun aloin tosissani selvittämään, millainen rotu se amstaffi oikein onkaan.. Ja tää on edelleen yks lemppareista :D Reilun minuutin pätkä kertoo tästä elikosta olennaisen. Ihme apinoita, sinnikkäitä sellaisia, venyy ja taipuu mihin vaan jos on tarpeeks kova palkkio tulossa :)

Tret the Parkour Dog on luonnollisesti Bastan idoli.. Pojan harmiksi me taidetaan olla sen verran nipoja, että ennen terveystarkastuksia ei loikita ihan yhtä korkeiden aitojen yli ;)

Aina mukana

Bastasta on tullut samanlainen itsestäänselvyys, kuin puhelimesta tai avaimista. Aina mukana. Eilen tehtiin ostoksia stokkalla karvakaverin kanssa, ja sitten mentiin torin laidalle istuskelemaan ja ihmettelemään kesäistä launtaipäivää. Illalla jatkettiin matkaa terassille ruokailemaan, jossa Bee luonnollisesti sai oman osansa.. Kuvassa Basta on vähän ylpeänä, koska on just saanut uuden helyn kaulaansa :)

Kaikenlaista!

Basta törmäsi eilen iltalenkillä Ice Cubeen. Ice Cube pelkäsi Bastaa. Ei tullut yhteiskuvaa tästä fanitapaamisesta, nyt on vain myrtsi koira joka ei tiedä pitäisikö sen olla harmissaan vai vähän klesana hurjasta imagostaan :D

(kaunis muokkaus on minun, ei kuvaajan käsialaa :D )

Basta & N-a

Olipa ihana kesäinen päivä tänään :) näitä vielä lisää kiitos!

Tämänpäiväinen otos kesken kaupunkilenkin:

Guess who?

Onko samaa näköä? :)

Kasvattajan lähettämä kuva, valitettavasti en ehtinyt tätä rouvaa livenä näkemään. Jotain samaa ilmettä olen tuossa tunnistavinani... :)

Jos hyppään suohon, hyppäätkö perässäni?

Apina-koira iski jälleen. Tällä kertaa loikkasi metsälenkillä suohon. Suoraan ja vauhdilla, oikein harkittu teko taas kerran. Koirasta ei näkynyt enää kuin pää ja paniikki oli jo päällä kun ei omin jaloin päässyt ylös :/ onneksi olin vieressä, enkä missään kauempana! Ja onneksi oli valjaat, niistä oli hyvä avittaa Basta kuivalle maalle.

Lopputulos: vaatteet ja koko kämppä on mudassa ja täällä hai-see märkä koira yyyyh. Pelkkä vesipesu ei todellakaan ole tarpeeksi, huomenna käyn ostamassa jotain mansikkaista shampoota meidän uroolle.

Pallo

Kun työpäivästä napsahtaa yllättäen pari tuntia pois, on ihanista ihanin fiilis pyöräillä puolen päivän aikaan vauhdilla kotiin ja viettää yhdistettyä tenttiluku- ja ulkoilu-tuokiota pihassamme :) 

Mukavasti kuvanottovaiheessa jo aurinko paistaa ja lämmittää- toista oli aamukuudelta töihin polkiessa.. Ehkä neljä astetta plussan puolella. Kesä älä jätä vielä, mun loma ei oo edes alkanu!!

My mom says I'm special!

Kun mutsi on poissa...

.... on meno tätä luokkaa. A & B, mä niin tulen huomenna taas tarkistamaan, miten se poikien kesken vietetty arki onkaan sujunut! :D

Loppusuoralla

... kesä, kesäloma, kesätyöt. Elokuu on aluillaan, mutta silti on sellainen olo, että kesä tuli, kesä meni! Omalta osaltani kesä on mennyt töissä, Basta on seilannut kahden kodin väliä vuoroviikoin. Järkkäri on ollut aina siellä missä sen ei pitäisi olla, eikä mitään hyviä kuvia ole oikein tullut otettua.

Minulla vielä yhdeksän aamuviiden herätystä (ei sillä, että laskisin...), sitten alkaa parin viikon tenttiluku ja sitten olisi taas aika uuden lukuvuoden :D Varsinaisesta lomasta ei nautita kuin iltaisin ennen nukkumaanmenoa, hah.

Bastan heinäistä kuuta:

Basta edestä ja takaa ;) samanlainen raitapaita (tai "tiikeribokseri", niinkuin eräs mökkinaapuri huudahti!) se on kuin ennenkin. Rakastettava ja hieman rasittava :)

Meidän keväällä niin reippaasti alkanut tokokurssi jäi parin viimeisen kerran osalta käymättä, kun aikataulut eivät oikein menneet sopivasti, enkä laiskuuttanut jaksanut niitä sen paremmin järjestelläkään. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että treenaaminen oli aina vähän hankalaa, jos Bee sattui olemaan juuri treeniä edeltävän viikon poissa minun luotani. Otetaan vaikka syksyllä uudestaan, jos siltä tuntuu, sitten kun ollaan varmuudella Tampereella kokoaikaisesti.

Muutenkin odotan innolla syksyä, sillä väliaikaisasumukset päättyvät kuun lopulla, kun yksiöön muutto toteutuu. Jes, jesjes. Menossa mukana on edelleen Massa-marsu, joten Mastardo tulee luonnollisesi mukaan, viettämään neljävuotissynttäreitään. Ihanaa, kun pian pääsee taas "oman kotiin".