Kolmas treenikerta takana. Sää oli viileä, varmaan 10 astetta kylmempi kuin viikko sitten. Ihana Suomen ilmasto! Treenaamisen puolesta kuitenkin ihan positiivista. Ehkä, tosin ei meille tällä kertaa.
Koko tunti oli ihan paskaa :) mulla vähän kiristi päässä mikälie ärsytys, harmitti kun en ollut saanut opetettua Bastalle viikon aikana kunnolla perusasentoa ja Basta oli vähän sillai et fak juu biaatch. Mahtavat lähtökohdat siis! Ensin tosiaan näytettiin, miten se perusasento sujuu ja ei se nyt oikein taipunut ihan niin hyvin kuin kotona. Siitä se harmitus taisikin alkaa.
Luoksepäästävyyttä testatessamme tuli todettua - taas kerran - että Basta on Erittäin Luoksepäästävä Amstaffi. Juu tervetuloa vain, saat pusun vaikka otsaan asti jos tulet tarpeeksi lähelle. Eli riemusta pursuava jätkä moikkasi tavoilleen uskollisesti oikein kauniisti ja rupesi vielä pureskelemaan ohjaajan hihaa... Neljä tassua ei todellakaan pysyneet maassa.
Seiso-käskyä aloimme harjoittelemaan seuraavaksi, se on Bastalle ihan vierasta, sillä ei ole sitä tullut koskaan kokeiltua.. Huomaa, ettei meillä ole käyty näyttelyissä ;) koira ei meinannut saada ihan heti jujun päästä kiinni, vaan tarjosi sinnikkäästi istumista. Mutta jonkin ajan päästä alettiin saada seisomisia ja sain jotain palkattavaa. Käskystä tosin ei vielä seiso, sitä pitää siis hioa.
Lopuksi teimme luoksetulot. Ehdin jo herätellä toiveita hienosta treenien lopusta liikkeeseen, jonka me nyt pitkälti hallitaan, niin mitä vielä! Jätkä käy kusella siinä luoksetulon ohella. Jepjep. Eli ensimmäisellä kerralla kusaistaan ohimennen, toisella kerralla juoksee ohi. Jälkimmäisellä kerralla minä sitten pinkaisin toiseen suuntaan, niin kyllähän se koirakin sieltä vauhdilla tulee perään, mutta verrattuna muutaman muun kurssilaisen suoritukseen, aika noloa oli meidän meno.
Muutenkin puolet tunnista ihmeteltiin maasta löytyviä roskia ja hinguttiin puskiin kuselle. Jos jotain laihaa lohtua keksin, niin mitenkään maanisesti se ei ole toisten koirien perään, ihan vain satunnaisia yrityksiä mennä vieruskaverin luokse.
Mitä tästä nyt opitaan?
... Kun huomaat, että heti treenien alussa ottaa päähän, sano se vaikka ääneen, älä patoudu.
... Ehkä tuolla otuksella on murkkuikä.
... Täytynee olla vähän viileämpi arjessa, jospa alkaisi kiinnostaa yhdessä touhuaminen enemmän.
Nyt lähden itse pariksi tunniksi pihalle ja otetaan huomenna uusi päivä toiveikkaasti vastaan! Kotiläksyksi saimme luoksepäästävyyttä (joku koirankestävä kaveri pitäisi tähän saada huijattua avuksi...) ja seisomista. Toivottavasti pääsen pian raportoimaan jotain mukavampaa koulutuksen saralta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti