Eilen oli tokon alkeiskurssin toinen tunti, jonne lähdimme reippaasti kotoa kävellen. Ilma oli _lämmin_ ja perille päästyämme katselin hieman kauhuissani "kentälle", joka oli ihan suoraan auringossa. Onneksi siirryimme hieman syrjään, varjoisampaan. Mietin kyllä itsekseni, että ihanko tosissaan jotkut sitten kesähelteillä vetää suorassa paisteessa tunnin treenejä.. Mä taidan vaan olla niin hellekammoinen, että ajatuskin ahdistaa.
Tunnin teemoina oli tällä kertaa perusasento (tai sen opettelu pikkuhiljaa, vielä ilman mitään vihjesanoja) sekä maahanmeno. Näiden lisäksi kertailtiin vielä vanhaa, eli pujoteltiin muiden koirien ohi yrittäen pitää oma koira kiinnostuneena ohjaajaan, hihna löysällä. Meillä meni paremmin kuin pari viikkoa sitten, mikä oli mukavaa, mutta kyllä sai kokoajan huudahdella ja piipittää, jotta se tosiaan ihmettelisi minua eikä labbista, bichon frisetä, saksanseisojaa.... :) Kävimme myös tervehtimässä vetäjää ja tällä kertaa Basta ei saanut riehukohtausta, vaan ihan tosissaan käveli ja istui suhteellisen nätisti. Suhteellisen, eli piti kyllä uusia pari kertaa, ennenkuin meni mallikkaasti. Mutta neljä tassua taisi pysyä maassa :)
Pujottelussa menin sanomaan Bastalle, että "seuraa", josta sain hyvää noottia. Emmehän me ole opetelleet koskaan sen tarkemmin tai yksityiskohtaisemmin, mitä se seuraaminen oikein tarkoittaa, enkä siinäkään tilanteessa oikeastaan vaatinut Bastalta mitään tarkkaa suoritusta, toivoin vain, että se olisi vilkuillut minuun päin. Täytyy myöntää, että en tiedä, mitä Bastan sanakirjassa "seuraa" - käsky oikein tarkoittaa, ja taidan vain odottaa, että sitä treenaillaan ohjatusti, etten turhaan käytä käskyjä, joita en ole miettinyt loppuun asti. Se oli tosi hyvä huomautus minulle, jäin sitä miettimään.
Maahanmenoa harjoiteltiin ensin istumisen ja sitten seisomisen kautta. Basta menee kyllä maahan (tosin tarvitsee aika selkeän käsimerkin siihen käskyn ohelle), mutta aina istumisen kautta. Yhden kerran sainkin sen sitten menemään seisaalta makuulle, ja siitähän nostettiin hirmuiset bileet pystyyn ;) Treenattiin myös paikallaan makaamista aikaa pidentäen ja se sujui ihan nätisti. Niinkuin paikallaan istumisessa, myös makaamisessa Basta jaksaa olla suhteellisen (..tää suhteellinen on jo hieman huvittava määrite) kärsivällinen.
Jossain vaiheessa treenejä keskittyminen alkoi herpaantua, koiran katse harhaili taas kentän reunalle keppien suuntaan ja namit ei jaksanut kiinnostaa enää yhtään. Musta tuntuu, että tuollaisessa tilanteessa olisi voinut olla hyvä tehdä Bastan kanssa pieni lenkki tai vaikka leikkiä hetki lelun kanssa, eikä vaan sitkeästi yrittää toistella samoja asioita, mutta en taida ihan vielä hahmottaa noita koiratreenien "sääntöjä". Tässä sen huomaa, että on vielä aika aloittelija..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti