Hohhoh, en tiedä kumpaa väsyttää tällä hetkelllä enemmän, emäntää vai koiraa, kun kotiuduimme hetki sitten elämämme ensimmäisistä tokotreeneistä! Päällimmäisin tunne on tyytyväisyys ja innokkuus - samalla myös syvä nöyryys :D en tiennyt mitä odottaa muiden kurssilaisten tasosta tai koirani käyttäytymisestä treenikentällä, joten ajatukset olivat melko nollatilanteessa ennen treenejä. Ja hyvä niin.
Selvennettäköön alkuun, että tämä oli minulle ihan ihkaensimmäinen ohjattu treeni, joissa olen koiran kanssa. Vaikka olin alkuun stressannut siitä, hötkyileekö Basta tunnilla, oli ihan "mukava" huomata, että tottahan toki siellä välillä yksi jos toinenkin koira haukahtaa tai on muuten vain levoton. Oppimassahan siellä ollaan.
Aivan ensimmäiseksi tehtäväksi saimme tervehtimisen; kävellään ohjaajan luokse, istutetaan koira ja kätellään koiran ollessa rauhallisesti vieressä, neljä jalkaa maassa. Minä olen lähes aina pitänyt Bastaa oikealla puolellani ja varsinkin tilanteissa jossa haluan koiran parhaiten hallintaan, koen, että oikealla puolella pitäminen on minulle fyysisesti helpompaa. Meille kuitenkin sanottiin heti alkuun, että koska tokoilussa virallisesti koira on aina vasemmalla puolella, siihen kannattaa opettaa heti... Joten tervehtimään mennessä siirsin koiran vasemmalle. Ja voi luoja, niin pieni asia, mutta tuntui kun koira ei olisi hanskassa yhtään! :D tottakai asiaan vaikutti myös se, että Basta oli superinnoissaan, eli toisinsanoen hyppi jokaiseen ilmansuuntaan, loikki minua päin, ryntäili kohti ohjaajaa, syöksyi maassa lentävien lehtien perään.. Se oli todella mieltä ylentävä aloitus treenille :D koira innoissaan ja minä ongelmissa oman koordinaatiotajuni kanssa. Haha.
Eli ensimmäinen tehtävämme sujui surkeasti. Ja samalla uskon, että sillä oli aivan merkittävä vaikutus ihan kaikkeen. Kun heti alkuunsa onnistuu kekkuloimaan koiran kanssa, ei vaan yksinkertaisesti voi olla liian itsevarma tai olevinaan yhtään taitavampi kuin mitä onkaan. Siinä sitä takoo itselleen, että nyt nainen turpa kiinni ja kuuntele tarkkaan mitä fiksummat ihmiset opastaa, niin voit joku elämän päivä olla itse treeneissä ylpeänä. :)
Tervehtimisen jälkeen menimme ympyrän muotoiseen kehään ja yksitellen koirakot pujottelivat muiden koirien läpi. Tarkoitus oli ohittavalla koirakolla mennä hihna löysänä ja nätisti muiden ohi samalla kuin muut pyrkii pitämään oman koiransa rentona ohittavasta koirasta huolimatta. Tämäkään ei sujunut ihan oppikirjan mukaan; Basta oli paikalla ollessa aivan liian intona muista koirista, joten vaikka keskittymiskyky säilyi aina ajoittain, se yllättäen katosi juuri sillä hetkellä, kun toinen koira oli selän takana..... Ja meidän lähtiessä pujottelemaan, oli alku katastrofaalinen. Basta hyppi kahden ensimmäisen ohitettavan koiran ympärillä, kunnes jotain tapahtui (otin itseäni ja koiraa niskasta kiinni) ja kuljettiin lopun matkaa suhteellisen näppärästi. Hihna oli kuitenkin kireällä.
Kaksi ensimmäistä tehtävää ei mennyt mitenkään kehuttavasti meidän osalta, mutta jotain mekin osasimme. Nimittäin paikallaan istuminen sujui jo tosi mukavasti! Jätimme koiran istumaan ja kävelimme muutaman metrin eteenpäin, siitä takaisin koiran luo, ja palkkaus onnistuneesta suorituksesta. Bastan kanssa on aika paljon treenattu paikallaan olemista, joten en uskonut sen olevan erityisen haastavaa, mutta olin silti positiivisesti yllättynyt siitä, että Basta todella pysyi pitkiä aikoja paikoillaan (minä kävelin 10 metrin päähän, eri suuntiin, hyppelehdin jne) huolimatta siitä, että kentällä oli muita koiria. Se oli kannustavaa :) tämä sujuikin mukavasti siihen asti, kunnes nakkipalkka ei enää riittänyt, vaan Basta olisi selkeästi kaivannut parempaa palkkausta (ja toi asian esille hyvin konkreettisesti nappaamalla maasta kepin jolla olisi pitänyt leikkiä). Minun ja ohjaajan mielestä lelupalkat olisi nostattanut kierroksia kuitenkin turhan paljon, joten namipalkkaan oli tyydyttävä. Sain kuitenkin vinkin ottaa taskuuni jonkinlaisen kepin, jota voi vähän vilauttaa jos motivaatio meinaa kadota tyystin.
Treenasimme "vapaa" - käskyä hieman erilaisemmassa merkityksessä, kuin mihin sen olen itse aina liittänyt. Tarkoitus oli paikallaan istumisen palkkauksen ja kehujen jälkeen sanoa vapaa, joka tarkoittaa koiralle, että no more fun and games ;) eli sen jälkeen ei lällytellä millään tavalla. Tavoitteena on, että koira yhdistää sanan "vapaa" namien ja leikkimisen loppumiseen, eikä näinollen haluaisi sitä ollenkaan kuulla... Ja tämä tietenkin aina suoritusten palkkauksen jälkeen. Minusta tuntuu, että en tule tätä ihan heti sisäistämään käytännössä.
Treenasimme myös kontaktia ja se sujui näppärästi. Seisoin koiran edessä kädet sivuilla, toisessa kädessä namia ja kun koira ottaa itse katsekontaktin minuun, palkkasin. Minä menin heti mokailemaan, kun aloin opettaa Bastalle käskysanaa siihen, jolloin sain heti korjausta, että äläpä muuten tee noin.
Loppuun otimme vielä luoksetuloa, ja se sujui myös hyvin, ei mitään erityistä mainittavaa :) Basta tuli niin kovaa kuin kintuistaan pääsi luokseni, näitä me treenataan ihan päivittäin maastossa. Siitä huolimatta pyysin laittamaan Bastan kiinni liinaan ihan kaiken varalta, näin itselläkin oli varmempi olo kun ei tarvinnut miettiä, mitä sitten jos se karkaa tielle tai säntää jonkun koiran luokse. Ja näin se oma varma olo varmasti myös välittyy koiraan paremmin.
Siinähän se tunti jo hyvin vierähtikin, kotiin saimme vielä kirjalliset kotitehtävät ja kahden viikon päästä on seuraavat treenit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti