Turistina näytelmissä

Olipa taas piristävää käydä (kolmannen kerran) Tampereen kv-koiranäyttelyissä, näin äitienpäivän kunniaksi. Minä taannun aina ihan viisivuotiaaksi, kun kävelen hallissa isojen koiramassojen seassa... Kuin karkkikaupassa olisi :) Roikuin amstaffikehän laidalla ja ihmettelin kuinka pieniä osa koirista onkaan, nartut nyt tietenkin pienempiä, mutta monet uroksetkin oli paljon Bastaa kevyempiä. Pitäisi varmaan annostella hieman tiukemmalla otteella niitä ruokia, vaikka toisaalta ihan sutjakalta tuo otus tuntuu käsissä.

Bastalla kun on lievä häntämutka (tai häntäkoukku, niinkuin papereissa taidetaan mainita) ei sen kanssa olla suunniteltu sen kummempaa näyttelyuraa, mutta kieltämättä voisi olla kiinnostavaa kuulla, millaisen arvostelun meidän maanantaikappale saisi.. Sitä ennen pitäisi kuitenkin treenailla hieman seisottamista ja muuta vastaavaa.. Ehkä olisi myös eduksi, jos handlerilla olisi aavistus siitä, mitä siellä kehässä tapahtuu... :D enhän minä tänäänkään keskittynyt muuhun kuin koiriin. Tyypillistä.

Luonnollisesti tieni vei melko vauhdikkaasti ostoskojujen ääreen ja kaikenlaista "tosi halpaa" ja "onpa kätsyä" tarttui mukaan. Etsin isoa ja kestävää vetolelua, ja tuo köysi oli ihan mahtava! Punainen patukka lähti mukaan eurolla, ei sitä sillä hinnalla voinut sinnekään jättää. Namipussia olen alkanut katselemaan, kun noita huppareita saa möhnäisten taskujen takia pestä viikon välein... Niissäkin hintaero oli huima, Hurtan hifistelypussit oli lähemmäs kahtakymppiä, tuo simppeli ostokseni verotti tiliäni neljän euron verran. Ehkä tarpeellisin oli kuitenkin tuo taitettava kuppi, mahtuu pieneen tilaan niin on kiva kuskata treeneihin tai raahata mukana kuumana kesäpäivänä puistossa makoillessa.