Noniin, nyt on ylitetty se aikaraja, jolloin kemiallisen kastraatiokapselin vaikutukset pitäisi alkaa olla näkyvillä. No onko? no onhan ne!
Basta on rauhallisempi. Sisällä ei hötkytä ihan yhtä pitkään kuin aiemmin ja vaikka aina leikistä innostuukin, saa omistaja olla myös rauhassa jatkuvalta huomionkerjäämiseltä. Päivän lenkkien jäädessä hieman tavallista lyhyemmiksi ei kohdata enää ad/hd-lasta, vaan koiran, joka toteaa sohvan pohjalta että otetaan sitten vähän pidemmät tirsat. Ulkona sitä energiaa on ihan sama täyspanos kuin ennenkin, mutta korvat ovat vähän auenneet.
Basta on ahne. Ruoka maistuu. Aiemmin oli turha tarjota ruokaa aamulla, jos takana ei ole kunnon lenkkiä, nyt menee täydet kipolliset ihan mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Mielellään monta kipollista. Ai oliko niitä kuivuneita nakkeja takin taskun pohjalla? heitä pari.
Tässä oli kaksi selkeintä eroa tähän asti. Katsotaan miten tilanne kehittyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti