Mieli musteni aiemmin tällä viikolla, kun Bastan terveystulokset ilmestyivät eteeni. Ei mennyt ihan ajatusten mukaan, tuli niin sanotusti yllätyksenä.
Lonkat C/C
kyynärät 2/1
Ensimmäinen ajatus oli, että ei voi olla totta. Eikö meillä olekaan tervettä koiraa? Siitä ajatukset lähtivät myllertämään epäuskosta alakuloisuuteen ja huoleen; mitäs nyt? Mitä pitäisi ottaa huomioon, miten tästä eteenpäin? Lonkat eivät ole minulle niin iso mörkö, mutta nuo kyynärät... Huomaan ahdistuvani jo katsellessani Bastan loikkivan esim. korkealta kiveltä tai lumikasalta maahan. On tietenkin hirmu positiivista, että tulos on selvillä, kun koira on 1,5-vuotias, emmekä odottaneet tämän pidempään...
Koen myös huonoa omaatuntoa joistakin tapahtumista, kuten parin viikon takaisesta juoksulenkistä, jolloin ihmettelin Bastan "huonoa kuntoa", kun herra vaikutti haluttomalta juoksemaan, vauhti hiipui melkein samantien. Tuntuu pahalta, että en osannut havainnoida tai tulkita omaa koiraani sen paremmin.
Nyt kun pahimmasta alkushokista on päästy yli, keskitytään lähinnä tarkkailemaan mahdollisia oireiluja. Sillä välin otetaan ilo irti arjesta ja reippaillaan ja riehutaan kuten ennenkin - tästä edespäin kuitenkin koiran tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti