Ei mulla taas muuta kun että..

Eräänä elokuisena päivänä olimme Been ja äidin kanssa iltalenkillä, kun tien viereiseltä pihalta kuului räksytystä ja heti perään komentoa. Siellä oli kaksi kääpiöpinseriä, tarkkailemassa intensiivisesti Bastaa.
Tiukoista komennoista huolimatta toinen käppänä otti pari askelta eteenpäin ja -yyyyllätys- säntäsi täysillä meidän luokse. Siinä koiraa kauemmas pelotellessamme kuulin, kuin nainen pihasta huutaa: "ei sitä pelätä tartte!!"
Yrityksemme nyt lähinnä oli pitää pikkusintti poissa Bastan jaloista räksyttämästä, kun ikinä ei vaan voi tietää miten se siihen reagoisi. Mutta loppumatkan hihitytti ja pitikin tarkistella Beeltä että ei kai se vaan traumatisoitunut ;)

Näitä luokse säntäileviä koiria on nyt viimeisten viikkojen aikana ollut äkkiä laskettuna neljä kappaletta. Aika paljon. Kaikki pikkukoiria, jotka ovat irtonaisena juosseet pihasta/omistajan luota meidän jalkoihin. Basta on viime aikoina alkanut olla tietoisempi omasta egostaan ja on ensimmäisiä kertoja vähän murahtanutkin. Minä oon kaikki tilanteet hoitanut herttaisesti kaunista ääntäni säästelemättä ja todennäköisesti tehnyt vihamiehiä naapuruston koiraihmisistä, mutta en edelleenkään ymmärrä miksi hermostua siitä, että minä komennan vieraan koiran kauemmas.. Tarkoitus on kuitenkin pitää kaikki osapuolet ehjinä. Minä en halua oman koirani saavan negatiivisia kokemuksia tai tunnetta, että sen tulisi jotenkin puolustaa itseään tai minua, enkä halua koirien välisiä yhteenottoja. On Bastakin joskus päässyt metsälenkillä livahtamaan käskyn alta, kun vastaan on tullut koira, joka on kiinnostanut enemmän kuin nakit ja mutsi. Silloin yleensä huudan sille toiselle osapuolelle että karjuu minun koirani pois sieltä (toimii hyvin) ja toki juoksen paikalle viivana. Inhoan kaikenlaista kädettömyyttä ja avuttomuutta koirien kanssa toimiessa.