Eikös olekin ihan normaalia osallistua pentukurssille 14 kk koiran kanssa...? Noh, näin me nyt tehtiin, kun sattui mukava mahdollisuus: amstaffiyhdistys järjesti täällä Tampereella pentukurssin, jossa "ei ole varsinaista ikärajaa", joten päätin ängetä ison kakarani kanssa paikalle mukaan :)
Kun koko kesä on menty metsissä juosten, olikin jo korkea aika ryhdistäytyä treenien suhteen. Bastahan osaa kotona yhtä sun toista, mutta siihen se osaaminen sitten loppuukin... :D Eli kentällä muiden koirien kanssa menee aina oma aikansa siihen keskittymisen harjoitteluun. Mutta sitten kun tajutaan, että nyt leikitään mutsin kanssa, niin ihan hyvin sujuu.
Muita koiria hienompi asia on tietenkin tervehtimään tuleva ohjaaja, jolle on pakko yrittää antaa se otsapusu.. Tulipahan taas nolostumisen myötä motivaatio ottaa tervehtimisharjoitukset tehosyyniin.
Pentukurssilla tietenkin harjoitellaan ihan niitä perusjuttuja, mutta kun ei nekään ole ihan täysin hallussa, taitaa tuo kurssi tehdä meille erittäin hyvää :) vielä yhdeksän kertaa jäljellä, toivottavasti kurssin jälkeen olisi tapahtunut jotain kehitystä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti