torstai 12. huhtikuuta 2012

Marsukato.

Vielä kuukausi sitten meiltä löytyi neljä marsua, mutta tänään huoneessa kuikuttaa vain yksi possu. Olen joutunut syömään sanojani viime aikoina oikein urakalla, nimittäin tähän asti olen julistanut, etten koskaan anna lemmikkejäni eteenpäin. Meiltä elukat menee vain hautaan.

Siinä vaiheessa, kun neljä marsua päättää jokainen tahollaan laittaa välit poikki toistensa kanssa, minä löydän itseni etsimästä lisähäkkejä ja siivoamasta neljää yksiötä, huolehtimassa, että jokainen possu pääsee vuorollaan jaloittelemaan ja että jokaisella on tarpeeksi virikkeitä ja tekemistä yksinäisyydestään huolimatta. Pari kuukautta meni nopeasti, mutta päässä pyöri jatkuvasti samat ajatukset: onko tässä nyt mitään itua? En muutenkaan ole täysin sinut sen asian kanssa, että omistan "häkkieläimiä" ja nyt häkityksen lisäksi niillä ei ole kavereitakaan. Itse en voinut marsulukua enää lisätä, joten eläinmäärä ei ollut kasvamassa. Olen aina pitänyt erityisen tärkeänä, että marsuilla on seuraa, joten ristiriita oli selvä.

Kun asiaa kypsyttelee päässään muutaman kuukauden, on jo mahdollista realistisesti miettiä, voisiko joku toinen tarjota lemmikilleni paremmat olosuhteet. Onko marsuni onnellinen saadessaan olla juuri minun marsuni, siitä huolimatta, että en voi enää tarjota sille lajitoverin seuraa? Vai kestäisikö se kodinvaihdon, jos siellä olisi marsumaista menoa? Näillä ajatuksilla päädyin vastaamaan ilmoitukseen, jossa etsittiin urosta tyttömarsujen laumaan. Muutaman viikon ja useamman viestin jälkeen Nakki lähtikin kanssani Kouvolaan, kohti uutta kotia. Vaikka marsulaumamme ehdottomasti persoonallisimman possun menetys olikin surullista, olin ehkä jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka hyvältä ja oikealta ratkaisulta marsuherran kodinvaihto tuntui. Olen melkoisen varma, että Nakki ei enää edes takaisin tulisi... :) on ollut myös ihana lukea kuulumisia ja katsella kuvia entisestä possustaan ja tietää, että herrasta pidetään hyvää huolta.

Samoihin aikoihin sattui kaksikin eri ihmistä etsimään urosmarsua Tampereelta päin. Jotenkin kokemuksesta rohkaistuneena vastailin ilmoituksiin, ja yhtäkkiä meiltä oli lähtenyt uusiin koteihin, "koeajalle", myös Hanski ja Niles. Jos marsuparit tulevat toimeen keskenään, niin hienoa, ja jos ei, niin sitten otan marsun takaisin. Vielä en siis lähde myymään ylimääräisiä häkkejä...

Tällä hetkellä kotona on vain Massa. Huomaan miettiväni, mitä seuraavaksi? Massalla on ollut jonkinverran sairasteluja riesanaan näiden vuosien ajan, muun muasssa silmästä poistettu kasvain, ripulia, pissavaivoja, irronnut kynsi ja ajoittain huonoa ruokahalua. Jos kaikki uusiin koteihin muuttaneet marsuni myös näissä kodeissa pysyvät, eivätkä palaudu minulle, on mietittävä, mitä teen marsuharrastukseni suhteen. Osa minusta hinkuaa vielä yhtä marsua, mutta sen olisi oltava (leikattu) naaras, jotta uskaltaisin kolmannen kaverin Massalle hankkia. Kieltämättä mietin, pitäisikö vielä aloittaa "alusta" marsuilu poikasen kanssa, mutta olen hieman epävarma.. Pelkään, että jos minulla on pieni poikanen, niin Massan kunto heikkenee ja lopulta minulla on taas yksi marsu kotona, jolle olisi hankittava kaveri. Kierre jatkuisi ja jatkuisi. Jollain tasolla olen jo luopumassa marsuilusta kokonaan, ja huomaan ajattelevani niitä hyviä puolia, kun kotona on vain koira; ei purua ja allergisoivaa heinää pitkin kämppää, ei kotiin sitovaa lemmikkiä, jota on hankala ottaa mukaan spontaaneille viikonloppureissuille, ei pelkoa siitä, pääseekö koira marsun kanssa samaan tilaan valvomattomasti (näinkin kävi kerran ja huh, kaikki säilyi ehjinä)... Toisaalta olen aikamoinen kotirotta ja olisihan se yksi häkillinen marsuja hoitamisen ja siivoamisen kannalta ihan eri juttu kuin neljä. Käyn päänsisäistä taistelua siitä, kumpi puoli listasta täyttyy nopeammin; negatiivinen vai positiivinen.

Juuri nyt keskityn kuitenkin hoitamaan näitä kahta poitsua, jotka talosta löytyy ja seuraamaan uudelleensijoitettujen marsviinien tilannetta. Asia kerrallaan. Uskoisin, että vappuna on jo ajatukset lähteneet selkeästi johonkin (..oikeaan!) suuntaan. Oli se sitten marsutonta tai marsullista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti